icon

10.04.2018

Arkistossa

Väittelysanakirja ja demokratian kriisi

Nykyisiä vaalikoneita on joskus nimitetty – oikeutetusti – ”mielipidemarketeiksi”. Uskoaksemme Väittelysanakirja lisää kansalaisten mahdollisuuksia tehdä äänestyspäätöksensä todellisen ymmärryksen pohjalta eikä heräteostoksena. Tämä on elintärkeää – maailman tulevaisuus on joka tapauksessa pitkälti vaaleissa valitsemiemme poliitikkojen päätösten varassa.

Demokratian kannatus on laskenut dramaattisesti

Syksyllä 2016 julkaistiin globaali tutkimus, jonka mukaan demokratian kannatus on romahtanut erityisesti nuorten piirissä.

Suomalainen taloustieteilijä, arvostetun MIT:n professori ja talous-Nobelin syksyllä 2016 saanut Bengt Holmström siteerasi mainittua tutkimusta Hesarin artikkelissa 13.6.:

"Tutkimuksessa kysyttiin nuorilta ympäri maailmaa, kuinka tärkeänä he pitävät demokra-tiaa. Vielä 20 vuotta sitten demokratiaa piti ehdottoman tärkeänä 75 prosenttia vastaajista, nyt enää 25 prosenttia.”

Hesari kirjoitti samasta asiasta 7.6. Suomessa tehtyyn tutkimukseen viitaten: Jopa kaksi kolmesta suomalaisesta ”kaipaa vahvaa johtajaa, joka palauttaisi järjestyksen (…)”.

Demokratian kannatuksen laskeminen on näkynyt erilaisten populististen liikkeiden ja johtajien esiinmarssina (Brexitin voitto Britanniassa, ”epäliberaalit” hallitukset Puolassa ja Unkarissa, Trumpin valinta presidentiksi USA:ssa, Le Penin pääsy presidentinvaalien toiselle kierrokselle Ranskassa jne.) ja toisaalta äänestysaktiivisuuden jatkuvana laskuna. Viime mainitusta tuorein esimerkki oli Ranskan parlamenttivaalien ensimmäinen kierros kesäkuun alussa: perinteiset puolueet kärsivät murskatappion ja alle puolet äänestäjistä vaivautui uurnille.

Miten vastustaa demagogiaa ja lisätä luottamusta demokratiaa kohtaan?

Demokratian merkitystä ja sen puolustamisen ja kehittämisen tärkeyttä korostetaan monella taholla - tosin käsitteitä kuten "populismi" käytetään monesti tarkoittamaan aivan legitiimejä poliittisia liikkeitä. Saattaisi olla parempi puhua demagogisesta keskustelutavasta, joka voidaan määritellä tarkemmin.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin puheenjohtaja Kenneth Roth, Hesari 3.6.:

”Populismia voidaan torjua vain, jos ihmiset samastuvat demokraattisten yhteiskuntien perusarvoihin. Näemme nyt, että näistä arvoista on pidettävä jatkuvasti huolta.”

Miten noista arvoista on pidettävä huolta? – Siihen Roth ei vastaa.

Pääkirjoituksessaan 7.6. Hesari puolusti demokraattista päätöksentekoa ja arvosteli näkemystä, jossa sen vaihtoehdoksi tarjotaan asiantuntijavaltaa:

”Asiantuntijavalta politiikan tutkijoiden ymmärtämällä tavalla veisi julkisesta keskustelusta ja yhteisestä päätöksenteosta asioita harvainvaltaiseen suuntaan. Kun päätöksiä ei tarvitse perustella suurelle yleisölle, monelle jää vaihtoehdoksi vahvaa johtajaa kaipaava populismi.

Siksi asiantuntijavallan haikailu ja populismi ruokkivat toisiaan. Niiden väliin pitäisi vastedeskin raivata tilaa avoimelle demokraattiselle päätöksenteolle, jonka pitää toki itsekin uudistua.”


Mutta miten demokratian pitäisi uudistua? – Siihen Hesarilla ei ollut vastausta.

Helmikuussa 2016 perustettu, EU:n demokratisoimista ajava DiEM25 vannoo manifestissaan vuolaasti demokratian nimiin: tavoitteena on ”autenttinen demokratia”, ”alhaalta ylös toimiva demokratia”, ”täysinäinen demokratia”, ”demokratian aalto”, ”vallan porttien avaaminen kansalle”, ”kaikkien hallinnon tasojen” vapauttaminen ”byrokraatti- ja yritysvallasta”, ”radikaalit mutta mahdolliset demokraattiset reformit”, jne.

Keinot demokratian vahvistamiseksi EU:ssa tai jäsenmaissa jäävät määrittelemättä.

Entinen SKDL:n puheenjohtaja Ele Alenius kirjoitti KU:ssa 4.6. demokratian tärkeydestä tulevaisuuden yhteiskunnassa. Hänen mukaansa ”päämäärätietoisesti hallittuun kehitykseen” siirtyminen vaatii ”demokratian nostamista yhteiskunnan kehitystä ohjaavaksi täysivaltaiseksi tekijäksi”.

Hän totesi, että ”kapitalistisen vapaan markkinatalouden filosofia on edellyttänyt itsenäisyyttä suhteessa poliittiseen järjestelmään ja demokratia on sen hyväksynyt (…)”

Poliittisen ohjauksen lisäämiseksi talouselämässä on Aleniuksen mukaan ”kehityksen tarvitsema rahoitusjärjestelmä” siirrettävä ”valtion vastuulle”.

Talouselämän demokratisointi on sinänsä oikeansuuntainen vaatimus. Mutta miten se voi tapahtua, jos kansalaisten luottamus demokratiaan laskee? Nykyoloissa Aleniuksen ehdottama valtiollisen pankkitoiminnan luominen vain lisää byrokratiaa ja harvainvaltaa.

Demokratian kriisi on poliittisen keskustelun kriisiä

Edustuksellisen demokratian kriisi on poliittisen keskustelun kriisiä. Poliittinen keskustelu kiteytyy vaali- ja muissa poliittisissa väittelyissä.

Brexit-kansanäänestyksessä molemmat osapuolet valehtelivat: Brexit-puoli esitti katteettomia lupauksia eikä EU-jäsenyyden jatkamista kannattava osapuoli tuonut esiin EU:n ongelmia.

USA:n presidentinvaalit 2016 olivat eräänlainen edustuksellisen demokratian pohjanoteeraus – ainakin jos niitä tarkastellaan vaaliväittelyn tason näkökulmasta. Esimerkki: Donald Trump esitti televisioiduissa vaaliväittelyissä valheen suunnilleen kerran minuutissa.

Ranskan presidentinvaalien osalta The Guardianin Natalie Nougayrède kiteytti 4.5. pääehdokkaiden käymän väittelyn näin:

”Jos tämä viimeinen Ranskan presidentinvaalien tv-väittely opettaa jotain, niin sen että politiikan aseina käytetyt vaihtoehtoiset tosiasiat ovat tulleet jäädäkseen länsimaisten demokratioiden kudokseen.”
(…)
”Jos tämä tv-väittely osoitti jotain, niin sen että sellainen rationaalinen, rakentava, argumentoiva keskustelu, johon liberaalin demokratian on nojattava säilyäkseen, näyttää kasvavassa määrin uhanalaiselta lajilta.”


Sosiaalinen media – demokratian uhka ja mahdollisuus

Bengt Holmström esitti Hesarissa 7.6. ja myöhemmin Taloussanomissa 12.6. kiinnostavan näkemyksen, jossa hän syyttää demokratian ongelmista sosiaalista mediaa:

Hesari 7.6.:

”Holmströmin mukaan populismin nousuun yksi syy on entistä suurempi päätöksenteon avoimuus ja parempi tiedon saatavuus. Tämä on saanut kansalaiset kuvittelemaan, että heillä on kaikki tarvittava tieto vallanpitäjien päätösten arviointiin. (…)”

Taloussanomat 12.6.:

”Talouden nobelistin Bengt Holmströmin mukaan väärin ymmärretty ja käytetty läpinäkyvyys on ongelma demokraattisissa maissa. Se lisää turhaan epäluuloja poliitikkoja kohtaan. Tiedon määrä on sosiaalisen median aikana lisääntynyt valtavasti, mutta ymmärrys ei.

– Kansa luulee, että sillä on tietoa, mutta se katsoo vain pienestä avaimenreiästä, Holmström sanoi.”
(…)
”Holmströmin mukaan ihanne olisi, jos ihmiset luottaisivat demokraattisesti valitsemiinsa päättäjiin, vaikka näiden päätökset vaikuttaisivat välillä oudoilta. Silloin äänestäjän pitäisi luottaa siihen, että päättäjällä on jokin tieto, jonka perusteella tämä toimii ja jota äänestäjällä ei ole”.


Eikö demokraattisten päättäjien pitäisi kertoa äänestäjille tuo ”jokin tieto”, niin että nämä voisivat perustaa tukensa päättäjille ”ymmärrykseen” eikä sokeaan ”luottamukseen”?

Sitä paitsi Holmström totesi lisäksi, että ”meille taloustieteilijöille on yllätys, kuinka globalisaatio on iskenyt silmille osaa kansaa”. Se ei toki ollut yllätys kaikille taloustieteilijöille eikä kaikille poliitikoillekaan – ja ei varmasti sille kansanosalle, jota ”globalisaatio on iskenyt silmille”. – Viime mainittua tosiasiaa kuvastanee tieto, jonka mukaan vuonna 2015 (siis vähän ennen Trumpia) 19 prosenttia amerikkalaisista katsoi, että hallitus tekee oikeita päätöksiä ”aina tai useimmiten”. Vuonna 1958 tuota mieltä oli 73 prosenttia amerikkalaisista.

Tuossa tapauksessa kansalaisilla oli parempi ”tieto” globalisaation seurauksista kuin Holmströmin edustamalla taloustieteen koulukunnalla – tai USA:n edellisellä poliittisella johdolla.

Holmström ei kuitenkaan ole kokonaan väärässä. Sosiaalisen median ”tiedon määrä” – silloinkin kun ei ole kysymys tietoisesti tai tahattomasti levitetyistä valeuutisista – ei sinänsä lisää ymmärrystä käsitellystä aiheesta. Pikemminkin päinvastoin. Sosiaalisen median suosituimmat kanavat jakavat ”tietoa” kasvavassa määrin kuin ”pienestä avaimenreiästä”. Tieto yksipuolistuu.

Bloombergin kolumnisti Leonid Bershidsky lainasi kolumnissaan 8.6. Margarethe Vestageria, EU:n tanskalaista kilpailukomissaaria, joka arvosteli Facebookia siitä, miten sen suodatinkuplat ja kohdennetut (poliittiset) mainokset estävät poliittisen keskustelun:

”Facebook ja vastaavat lajittelevat ihmisiä poliittisiin ja ideologisiin suodatinkupliin ja tuhoavat merkityksellisen debatin.” ”Jos poliittiset mainokset ilmestyvät vain tiettyjen äänestäjien aikajanalla, kuinka me kaikki voimme väitellä asioista, joita ne nostavat esiin? Kuinka voivat muut puolueet ja media tehdä työtään ja haastaa niiden väitteet? Kuinka voimme edes tietää, minkä mandaatin vaalit ovat antaneet, jos lupaukset joihin äänestäjät tukeutuvat, on annettu yksityisesti?”

Väittelysanakirjassa niin äänestäjät, talous- ja muut tieteilijät kuin poliitikotkin joutuvat määrittelemään käyttämänsä käsitteet, perustelemaan esittämänsä tiedot, sijoittamaan ne historiallisiin ja loogisiin yhteyksiinsä ja asettamaan alttiiksi sivistyneelle, systemaattiselle kritiikille.

Väittelysanakirja on väline kaikkien eri osapuolten näkemysten kokoamiseksi kaikkien arvioitavaksi – esimerkiksi globalisaatiosta.

0 Hyvää keskustelukulttuuria | 0 Omaperäistä | 0 Aivan eri mieltä | 0 Samaa mieltä | 0 Osittain samaa mieltä
Kommentoi
Lue kommentteja

Lisää kommentteja [0] Kommentoi tätä

10.04.2018

Arkistossa

Mitä tulee "totuudenjälkeisen ajan" jälkeen?

Tunnisteet

Oxfordin sanakirjojen toimitus valitsi vuoden 2016 sanaksi adjektiivin post-truth eli totuudenjälkeinen.

Oxfordin sanakirjan mukaan post-truth viittaa "olosuhteisiin, joissa objektiiviset faktat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen vähemmän kuin tunteisiin ja henkilökohtaisiin vakaumuksiin vetoaminen". Sanaa on viljelty julkisuudessa erityisen paljon Britannian Brexit-äänestyksen ja Yhdysvaltain presidentinvaalien aikoihin. (Yle Uutiset 16.11.2016)

Joitakin poimintoja viimeaikaisesta keskustelusta:

Saksan liittokansleri Angela Merkel varoitti äsken valeuutisten manipuloivan yleistä mielipidettä. Se ei ”muodostu uudessa mediaympäristössä samalla tavalla kuin 25 vuotta sitten”. (IS 23.11.2016)


Hesarin USA:n kirjeenvaihtaja Laura Saarikoski kirjoitti samasta ilmiöstä USA:ssa (HS 23.11.2016):



"The Washington Post -lehti haastatteli maanantaina kahta kalifornialaismiestä, joille tarjoilijan työ ei lyönyt leiville. He perustivat valeuutissivusto LibertyWritersNewsin. Kaikki Obama- ja Clinton-vastaiset uutisiksi naamioidut mielipiteet menevät verkossa kuin kuumille kiville. Nyt miehet ansaitsevat vähintään kymmeniätuhansia dollareita kuussa.
(…)
Taloudellinen epävarmuus näyttää johtavan vainoharhaisuuteen maasta riippumatta. (…)

Kukaan ei tiedä, mihin totuuden hajoaminen johtaa. Mutta varmaa on se, että se on paljon Donald Trumpia isompi asia.

Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Henrik Rydenfelt on käsitellyt mm. ”tiedollisten normien ja demokratian suhdetta”. Helsingin Sanomien haastattelussa (HS 22.11.2016) hän toteaa:

"Länsimaat ovat sosiaalisen median myötä siirtymässä elitistisestä demokratiasta osallistuvaan demokratiaan, jossa periaatteessa kaikkien on mahdollisuus osallistua poliittiseen päätöksentekoon."

Mahdollisuus ei ole toteutunut. Sen sijaan ”rasistisia ja naisvihamielisiä mielipiteitä ja jopa vammaisia pilkanneita kommentteja” esittänyt Trump voitti presidentinvaalit USA:ssa.

Rydenfeltin mukaan nyt ei eletä ”totuudenjälkeisessä” ajassa – ”emme ole koskaan eläneet totuuden ajassa”. ”Sosiaalinen media on lähinnä tehnyt tämän ilmeiseksi”.

Filosofi John Deweyn näkemyksiin tukeutuen Rydenfelt toteaa, että ”demokratian vaatimat valmiudet ovat kansalaisilta jääneet saavuttamatta”. (Kursivointi toimitus)

Rydenfelt näkee ”ainoaksi keinoksi kasvattaa kansalaiset aidosti osallistumaan digitaalisiin yhteisöihin, joiden tarkoitus on saada aikaan yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin.” ”Sosiaalinen media voi siis johtaa demokratian ja päätöksenteon paranemiseen vahvistamalla jokaisen kansalaisen ja päätöksenteon yhteyttä.”

Rydenfeltin ratkaisu: kouluissa oppilaille ”tarjotaan digitaalinen alusta, jolla he etsivät yhteisiä ratkaisuja omat ennakkokäsitykset kyseenalaistaen.”
'
Facebook ja Google sensoreina?

Valeuutisten leviäminen Facebookissa on herättänyt huomiota viime aikoina, erityisesti USA:n presidentinvaalituloksen vuoksi. Facebook kuten Googlekin ovat ryhtyneet toimiin valeuutisten vastustamiseksi. Tässä kuitenkin piilee vaara, jonka Olli Tammilehto huomioi blogikirjoituksessaan (25.11.2016):

" … on valtavasti sivustoja, joiden tekijät pyrkivät esittämään totuudenmukaisen kuvan maailman tapahtumista, mutta joissa työskentelevien toimittajien maailmankuva, lähteiden ja uutisten valintakriteerit sekä työorganisaation ja viiteryhmän taholta tulevat paineet poikkeavat valtavirrasta. Siksi niillä julkaistaan uutisia, joita ei näe joukkotiedotusvälineissä. Helposti myös tällaiset uutiset luokitellaan valeuutisiksi, jos Google, Facebook ja muut valtavirtaa lähellä olevat organisaatiot ryhtyvät ”totuusministeriöiksi” ja alkavat sensuroida internetiä. Julkisuuteen tullut lista mainostuloitta jäävistä – ja ilmeisesti myöhemmin hakutuloksista karsittavista – nettisivustoista sisältää selvien valeuutissaittien lisäksi totuuteen pyrkivien toisinajattelijoiden nettipaikkoja.

Oikean tiedon saaminen ei ole kuitenkaan helppo tehtävä varsinkaan, kun on kyse asioista, joiden tunteminen ei ole joidenkin vaikutusvaltaisten tahojen etujen mukaista. Monesti asiallista journalismia harjoittavat vaihtoehtosivustot erehtyvät – mutta niinhän myös valtavirtamedia."

Vastareaktio: uudenlainen opetusjärjestelmä?

Vihapuhe, valeuutiset, trollaus, häiriköinti, kiusaaminen, uhkailut – nämä sosiaalisen median lieveilmiöt ovat vasta alussa ja tulevat piinaamaan ihmiskuntaa vielä pitkään. Mutta vastareaktio myös on tulossa.

Yleisen äänioikeuden hyväksymiseen liittyi elimellisesti kansakoululaitoksen, luku- ja kirjoitustaidon vakiintuminen. Viimeistään web 2.0 ja sosiaalinen media pakottavat etsimään ratkaisuja uudenlaisen opetusjärjestelmän luomiseksi – sellaisen, joka opettaa paitsi hankkimaan tietoa, myös analysoimaan sitä itsenäisesti ja (itse)kriittisesti, ja siltä pohjalta hahmottamaan kokonaisvaltaista maailmankuvaa. . Muuten demokratiaa ei voida puolustaa eikä kehittää.

Millä tavalla Ihmiskunnan tie -väittelysanakirja vastaa näihin haasteisiin? Opintojen päämuoto tässä projektissa on omakohtainen osallistuminen väittelyyn. Sitä ilmentävät seuraavat formaattimme ominaisuudet:

- Keskustelua käydään pääasiassa paneeleissa, joihin on aina kerättävä erilaisia, myös suoraan vastakkaisia mielipiteitä.

- Paneelin perustaja on samaan aikaan sekä oppilas että opettaja (riippumatta hänen koulutustasostaan ja asemastaan yhteiskunnassa). Hänellä on omassa paneelissaan valta valvoa väittelykulttuuria, jäsentää keskustelua, esittää kysymyksiä, arvostaa reilusti väittelevää osallistujaa, antaa huomautuksia tai erottaa häiriköt.

- Samasta aiheesta voi kirjoittaa niin monta artikkelia kuin näkemyksiä on. Näin myös vähemmistössä olevat ja valtavirtaa vastaan menevät mielipiteet pääsevät esille.

- Wikipediassa wikiyhteisön valvonta on osoittautunut varsin tehokkaaksi, eivätkä esim. valeuutisten tapaiset sabotoinnit ole pahemmin sitä haitanneet. Näin tulee olemaan myös väittelysanakirjassa: käyttäjät itse suodattavat pahimmat häiriköt pois. (Wikipedian ongelmat ovat muualla - ks. "Mitä tulee Wikipedian jälkeen?")

- Tärkein viimeiseksi: reilusta väittelykulttuurista palkitaan, myös rahallisesti.

Kuten Formaatin esittelyssä toteamme, olisi myöhemmässä vaiheessa sanakirjan yhteyteen perustettava väittelykulttuuria valvova raati. Parlamentaarisen ja oikeusviranomaisten edustuksen lisäksi se voisi koostua akateemisista tutkijoista, mielipidevaikuttajista ja sanakirjan väittelyissä kunnostautuneista kansalaisista. Tällainen raati voisi ratkaista riitatapauksia, antaa tunnustuspalkintoja reilusta väittelykulttuurista sekä huomautuksia sen rikkomisesta, ja sillä olisi valta myös sulkea käyttäjätilejä.

Riippumatta siitä, minkälaisen organisaatiomuodon (osakeyhtiö, osuuskunta, järjestö, säätiö) itse väittelysanakirja tulee saamaan, ei tuollaista valtaa voi antaa keidenkään yksityiseen omistukseen.

0 Hyvää keskustelukulttuuria | 0 Omaperäistä | 0 Aivan eri mieltä | 0 Samaa mieltä | 0 Osittain samaa mieltä
Kommentoi
Lue kommentteja

Lisää kommentteja [0] Kommentoi tätä

10.04.2018

Arkistossa

Mitä tulee Wikipedian jälkeen?

Ihmiskunnan tie ja nykytila |

Wikipedia on yksi internetin suurimpia menestystarinoita. Globaalina kansanvalistusprojektina väittelysanakirja jatkaa sen perinteitä – uskoaksemme korkeammalla tasolla.

Yhteistä molemmille on, että kuka tahansa voi osallistua kirjoittamiseen ja yleensä sisällön tuottamiseen.

Erot ovat seuraavat:

(1) Wikipediassa pyritään parhaimpien sanakirjatraditioiden mukaisesti puolueettomuuteen, jonka noudattamisesta on tarkat ohjeet. Tämä kuitenkin estää erityisesti kiistanalaisten kysymysten johdonmukaisesti demokraattisen käsittelyn.

Väittelysanakirjassa kirjoittajia kehotetaan esittämään kantansa mahdollisimman kärkevästi omasta näkökulmastaan käsin. Puolueettomuuden takaa se, että samasta aiheesta voi tulla niin monta kirjoitusta kuin on mielipiteitä, sekä se, että osallistujat joutuvat huomioimaan vastaväittäjän argumentit kootessaan väittelypaneeleita.

(2) Wikipediassa samaa artikkelia voi muokata kuka tahansa. Väittelysanakirjassa ei. Sen sijaan sanakirjan koko sisältö on kaikkien käytettävissä, ts sitä voi jakaa omiin paneeleihin ja omille sivustoille.

(3) Wikipediassa ei ole mitään teemaa asetettu muiden edelle. Tässä sanakirjassa pääpaino tulee olemaan historian, filosofian, kulttuurihistorian ja ajankohtaisten kysymysten kohdalla erityisesti sellaisissa aiheissa, jotka herättävät suuria intohimoja ja erimielisyyksiä.

(4) Wikipediassa kirjoittajat eivät voi tienata. Tässä kyllä.

(5) Wikipedia ei varsinaisesti ole sosiaalisen verkostoitumisen alusta. Väittelysanakirjassa tutustutaan uusiin ihmisiin ja verkostoidutaan ennen kaikkea reilun väittelykulttuurin perustalle.

(6) Wikipedian ympärille ei ole syntynyt globaalia paikallisosastojen verkostoa. Väittelysanakirjalla on kaikki edellytykset sellaisen syntymiselle.

(7) Wikipedia ei juurikaan tarjoa mahdollisuuksia eikä kannusta kokonaisen maailmankuvan hahmottamiseen ja pyrkimykseen osallistua ihmiskunnan suurimpien ongelmien ratkaisusta käytävään keskusteluun. Ihmiskunnan itsetuntemuksen tila -vuosikirjassa osallistujat tekevät yhteenvetoja oman kansakuntansa ja koko ihmiskunnan tilasta samoin kuin kaikesta vuoden aikana oppimastaan.

0 Hyvää keskustelukulttuuria | 0 Omaperäistä | 0 Aivan eri mieltä | 0 Samaa mieltä | 0 Osittain samaa mieltä
Kommentoi
Lue kommentteja

Lisää kommentteja [0] Kommentoi tätä

13.03.2018

Arkistossa

Ensimmäinen kokeiluversio julkaistu

Off Topic |
Tunnisteet

Tämä on väittelysanakirjan ensimmäinen julkinen testiversio. Pientä korjailuja ja eräitä suurempiakin muutoksia on vielä odotettavissa, ennen kuin projektia aletaan laajemmin mainostaa. Samaten aloitteentekijäryhmä julkaisee täällä oman näkemyksensä pääteemaan - tosin teemojakin vielä hieman mietitään.

1 Hyvää keskustelukulttuuria | 0 Omaperäistä | 1 Aivan eri mieltä | 1 Samaa mieltä | 0 Osittain samaa mieltä
Kommentoi

25.03.2018

Heli

Kokeilen kommenttia

Lue kommentteja

Lisää kommentteja [2] Kommentoi tätä