icon

Maailman sosiaalifoorumin perusasiakirjan arvostelua

Ihmiskunnan tie ja nykytila |
MSF:stä ole tullut pysyvää ”keskustelufoorumia ja siten aatteellista liikettä”. Se on jäänyt sinänsä positiivisten tapahtumien järjestäjäksi. Peruskirja on yhteisrintamaperiaatteen vastainen ja järjestökäytäntö epädemokraattinen. TAUSTAKUVA: USSF2010, Flickr

10.04.2018

Arkistossa

Johdantoa vuoden 2011 tutkimukseen

Ihmiskunnan tie ja nykytila |

MSF-kritiikkimme on seitsemän vuoden takaa, mutta se on yhä ajankohtainen.

Kritiikissämme todettiin, ettei MSF:stä ole tullut pysyvää ”keskustelufoorumia ja siten aatteellista liikettä”, kuten peruskirjan mukaan oli tarkoitus, ja että MSF on jäänyt sivuun tärkeimmistä tapahtumista maailmassa, minkä jotkut osanottajat toivat esiin jo Dakarin MSF:ssä vuonna 2011, jolloin arabikevät oli alkamassa.

Molemmat näkemyksemme pitävät yhä paikkansa. MSF on vastoin tarkoitustaan jäänyt pelkäksi erillisten – sinänsä positiivisten – tapahtumien järjestäjäksi. Pysyvää aatteellista keskustelua sen piirissä ei käydä. Sen vaikutus muutosliikkeiden syntyyn ja toimintaan eri puolilla maailmaa on olematon.

MSF:n peruskirja on yhteisrintamaperiaatteen vastainen ja sen järjestörakenne ja -käytäntö syvästi epädemokraattisia, kuten kritiikissämme osoitettiin. MSF opettaa kielteisenä esimerkkinä, miten maailmankatsomuksellista keskustelufoorumia ei pidä rakentaa. Sellaisen tarve on nyt – populismin, valeuutisten ja vihapuheen aikana – paljon suurempi kuin seitsemän vuotta sitten.

0 Hyvää keskustelukulttuuria | 0 Omaperäistä | 0 Aivan eri mieltä | 0 Samaa mieltä | 0 Osittain samaa mieltä
Kommentoi
Lue kommentteja

Lisää kommentteja [0] Kommentoi tätä

10.04.2018

Arkistossa

Johdanto: MSF - suuri yritys, joka epäonnistui tärkeimmässä tavoitteessaan

Ihmiskunnan tie ja nykytila |

Johdanto kahteen seuraavaan artikkeliin, kaikki vuodelta 2011

1. Miksi arvostella MSF:ää?

MSF on ollut olemassa yli 10 vuotta. Sen viimeisimpään tapaamiseen Dakarissa osallistui joidenkin arvioiden mukaan jopa 100.000 ihmistä. Kaikista erilaisista uusliberaalia globalisaatiota vastaan syntyneistä liikkeistä ainoana MSF pystyy tuollaisiin voimannäytteisiin.

MSF on kuitenkin monella tavoin ristiriitainen ilmiö.

Sen peruskirjassa hahmotellaan kahta aivan erilaista liikettä: sen 1. kohdassa MSF esitellään yhteisrintamana, joka edesauttaa uusliberaalin globalisaation vastaista käytännön toimintaa, toisaalta muualla peruskirjassa MSF:n päätavoitteeksi määritellään globalisaatiokriittisille liikkeille ja yksilöille tarkoitettu aatteellinen keskustelu- ja väittelyfoorumi.

MSF on epäonnistunut kummassakin suhteessa. Sen piirissä ei ole syntynyt uutta ajattelua eikä pysyvää keskustelua ja sen peruskirja on kokonaisuutena yhteisrintamaperiaatteiden vastainen. Lisäksi MSF:n päätöksentekotapa on hyvin epädemokraattinen.

MSF:n periaatteissa ja toiminnassa on siis jotain muuta, mikä vetoaa ihmisiin.

Käsityksemme mukaan MSF on jollain hyvin oikealla tavalla pyrkinyt vastaamaan uuden, alkamassa olevan aikakauden haasteisiin, yrittänyt rakentaa jotain uutta, jotain mitä ei aikaisemmin ole ollut olemassakaan. Siitä syystä MSF ei voinut olla tekemättä virheitä. Ja siitä syystä juuri MSF:n arvosteleminen on hedelmällistä.


2. MSF:n menestyksen ulkoisia ja sisäisiä syitä

(a) Ulkoisia syitä MSF:n menestymiseen:

MSF:n aloitteentekijät tulivat Etelä-Amerikasta. Se ei ole sattuma. Uusliberalismin ensimmäiset kokeilut tehtiin siellä, Pinochetin Chilessä verisen vallankaappauksen jälkeen ja sittemmin. muutamissa muissakin Etelä-Amerikan maissa, kaikissa kansalaisten valtaenemmistön kannalta kohtalokkain seurauksin.

Myös vastarinta uusliberaalia globalisaatiota vastaan oli Etelä-Amerikassa voimakasta. Hugo Chavez valittiin presidentiksi Venezuelassa 1998. Luiz Inácio Lula da Silvan johtama Työväenpuolue oli jo 1990-luvun loppupuolella johdossa Brasilian Rio Grande do Surin osavaltiossa ja sen pääkaupungissa Porto Alegressa. Lula valittiin Brasilian presidentiksi vuonna 2002. Seuraavana vuonna Nestor Kirchner valittiin Argentiinan johtoon.

Globalisaatiokriittisyys voimistui muuallakin. Pääomavirtojen verotusta vaativa ATTAC perustettiin Ranskassa vuonna 1998. Se oli ensimmäisiä uusliberaalin globalisaation vastaisia kansainvälisiä organisaatioita. OECD:n ajama kansainvälinen investointisopimus, ns. MAI-sopimus, joka olisi lisännyt kansainvälisten suuryritysten valtaa kansallisvaltioihin verrattuna erityisesti kehitysmaissa, kaatui kansalaisten vastustukseen vuonna 1998. Ranskan ATTACilla oli vastarinnassa merkittävä osuus. ATTAC oli vahva myös Brasiliassa. ATTACilla oli merkittävä rooli myös MSF:n alkuvaiheissa.

Uusliberaalin globalisaation vastainen joukkoliike osoitti voimansa Seattlessa vuonna 1999 järjestetyissä WTO:n vastaisissa, osin mellakoiksi kärjistyneissä mielenosoituksissa, jotka saivat jatkoa Washingtonin mielenosoituksissa IMF:ää ja Maailmanpankkia vastaan vuonna 2000.

Noihin aikoihin Brasiliassa syntyi idea maailmanlaajuisesta tapaamisesta, Maailman sosiaalifoorumista, joka pohtisi yhteiskunnallisia ongelmia uusliberaalin globalisaation vastaisista lähtökohdista. Tapaaminen päätettiin pitää jossain ”kolmannen maailman” maassa, ja Brasilian Porto Alegre oli luonteva kohtauspaikka.

Kun MSF:n tapaaminen päätettiin järjestää samaan aikaan maailman talouseliitin Davosin kokoontumisen kanssa, se sai globaalin mielenosoituksen luonteen.

(b) Sisäisiä syitä:

MSF ei ole aito yhteisrintama, koska sen peruskirjassa on näkemyksiä, jotka eivät liity mitenkään uusliberaalin globalisaation vastustamiseen. Mutta peruskirjan tärkein muotoilu MSF:n yhteisrintamaluonteesta on kuitenkin sen verran yksiselitteinen ja väljä, ettei se karkota merkittävästi mitään uusliberaalin globalisaation vastaisia voimia.

MSF on osaltaan auttanut kumoamaan uusliberaalin globalisaation toteuttajien pyrkimystä esittää poliittiset linjanvetonsa ”epäpoliittisina”, pakon sanelemina taloudellisina ratkaisuina.

MSF:n tapaamisissa on kasvavassa määrin tullut esiin, että kaikki ihmiskunnan edessä olevat ongelmat liittyvät toisiinsa.

Vielä tärkeämpää uskoaksemme on, että MSF:n peruskirjan jotkin yksittäiset kohdat ja jotkin MSF:n toimintatavat kuvastavat uutta, alkamassa olevaa aikakautta.

MSF:n peruskirjassa todetaan, että aikakausi on vaihtumassa, ja tuodaan oikein esiin alkavan aikakauden eräs keskeinen piirre: peruskirjan mukaan MSF:n ”päämääränä on solidaarisen globalisaation voitto: uusi vaihe maailmanhistoriassa, jossa kunnioitetaan kaikkien kansalaisten universaaleja ihmisoikeuksia – –.”

MSF korostaa vastuuntuntoisten yksilöiden globaalin vuorovaikutuksen tärkeyttä: MSF ”rohkaisee osallistujaorganisaatioita ja -liikkeitä – – ottamaan toimintansa lähtökohdaksi planetaarisen kansalaisuuden.” ”Kokemusten vaihdon puitteet muodostavana areenana – –. Osallistujien välinen vuorovaikutus on foorumin painopiste.”

Vuorovaikutuksen luonnetta kuvattiin peruskirjassa näin: MSF on pysyvä ”keskusteluareena ja siten aatteellinen liike, joka synnyttää uutta ajattelua”. ”Se tarjoaa mahdollisuuden keskinäiseen pohdintaan, demokraattiseen väittelyyn.”

MSF:n päätunnus – ”Toisenlainen maailma on mahdollinen” – on monitulkintainen, mutta uskoaksemme MSF:n osanottajien valtaenemmistö tulkitsee sen lähinnä seuraavalla tavalla: Toisenlaista maailmaa tarvitaan, koska nykymaailmassa epäoikeudenmukaisuus lisääntyy, epäkohdat kärjistyvät ja ihmiskunnan tulevaisuus on uhattuna. Sosialismi ei kuitenkaan kelpaa vaihtoehdoksi missään ainakaan aikaisemmin kokeillussa muodossa. On syntynyt uusia ongelmia, joita ei ennen ollut tai joita ei ainakaan ole otettu esiin riittävän painokkaasti, kuten vieraantuminen, naisten asema, ympäristön tuhoutuminen, spekulatiivisen pääoman lisääntyminen jne.

MSF on mahdollistanut ihmisten kokoontumisen tapaamaan toisiaan yksilöinä uusien ajatusten etsimisen hengessä. Siinä on uskoaksemme MSF:n vetovoiman salaisuus.


3. MSF on epäonnistunut tärkeimpien tavoitteidensa saavuttamisessa

MSF:ää on kritisoitu niin sen sisä- kuin ulkopuolella, niin oikealta kuin vasemmalta – enemmän kuin muita vastaavia yrityksiä. Myös aloitteet uusien internationaalien perustamiseksi ovat tosiasiassa kritiikkiä erityisesti MSF:ää kohtaan. Kaikki tämä on osoitusta MSF:n suuresta merkityksestä.

Mielestämme oikeutettu kritiikki MSF:ää kohtaan voidaan tiivistää neljään kohtaan:

(a) MSF on epäonnistunut peruskirjassa määritellyn tärkeimmän tavoitteensa toteuttamisessa: siitä ei tullut pysyvää keskustelufoorumia

MSF:stä ei tullut pysyvää ”keskusteluareenaa ja siten aatteellista liikettä”. Päinvastoin kuin sen peruskirja edellyttää, se on olemassa vain eri puolilla maailmaa järjestetyissä tapahtumissa.

Aatteellista keskustelua käydään kokonaan muualla kuin MSF:n piirissä: esimerkiksi Znetissä kehitellään uusia ”osallistuvan politiikan” ja ”osallistuvan talouden” käsitteitä, Monthly Review on julkaissut tärkeitä nykykapitalismin kehitystä eritteleviä talousteoreettisia artikkeleita ja äskettäin Marta Harnecker julkaisi yrityksen yhteenvedoksi 1900-luvusta Latinalaisen Amerikan vasemmistolaisten pyrkimysten näkökulmasta – hänkin Monthly Review’ssa , ei MSF:n piirissä, vaikka MSF oli alun alkaen erittäin voimakas juuri Latinalaisessa Amerikassa jne.

Znet-sivuston perustaja ja Parecon-projektin luoja Michael Albert ilmaisi pari vuotta sitten eräässä haastattelussa pettymyksensä sen vuoksi, ettei MSF ole kyennyt organisoimaan keskustelua vaihtoehtoisia yhteiskuntamalleja koskevista visioista ja strategioista eikä keinoista niiden toteuttamiseksi.

MSF:n perustamisesta ja peruskirjan hyväksymisestä on kulunut 10 vuotta. MSF:n piirissä ei ole vieläkään kyetty organisoimaan pysyvää keskustelua edes siitä millä perusteella ”toisenlainen maailma on mahdollinen”, millainen tuo maailma on ja miten siihen päästään.

MSF:n tavoite ”hedelmällisestä vuorovaikutuksesta ympäröivän maailman kanssa” ei ole toteutunut, koska MSF:stä ei ole tullut ”aatteellista liikettä”, joka olisi synnyttänyt ”uutta ajattelua” ja voinut ”levittää pohdintojaan” muutosvoimien tarpeisiin.

(b) MSF on sivussa tärkeimmistä tapahtumista maailmalla

Koska MSF:n piirissä ei ole kyetty käynnistämään minkäänlaista pysyvää aatteellista keskustelua, se on väistämättä jäämässä sivuun tärkeimmistä tapahtumista maailmalla.

Vuonna 2008 alkaneen talouskriisin myötä voimistunut kriittisyys uusliberaalia globalisaatiota kohtaan ei ole johtanut MSF:n toiminnan laajenemiseen, syvenemiseen ja monipuolistumiseen. Pikemminkin on käynyt päinvastoin: on käynyt yhä selvemmäksi, että liike parhaimmillaankin polkee paikallaan.

Tämä paradoksi todettiin mm. OpenDemocracy -sivustolla jo vuoden 2009 tammikuussa, silloisen MSF:n kokoontumisen aikana julkaistussa artikkelissa.

MSF:n korostamasta ”vuorovaikutuksesta” niin liikkeiden kuin yksilöidenkin välillä katoaa uutuudenviehätyksen jälkeen mielekkyys, ellei sen perustana ole pysyvä, organisoitu aatteellinen väittely. Samalla uhkaa henki myös sen järjestämissä tapahtumissa vähitellen lopahtaa.

Se näkyi erityisen räikeästi Euroopan sosiaalifoorumissa (ESF) Istanbulissa kesäkuussa 2010. – Euroopassa valtioiden lainoilla keinotelleiden pankkien pelastaminen verovaroin, veronkorotukset, sosiaalimenojen karsiminen, irtisanomiset ja palkkaleikkaukset olivat johtaneet mielenosoituksiin eri maissa. Juuri silloin olisi odottanut sosiaalifoorumin saavan tuulta purjeisiinsa.

Tosiasiassa Istanbulissa oli vähemmän osanottajia kuin ESF:n tapaamisissa aikaisemmin ja ilmapiiri oli silmiinpistävän laimea. Venäläisen vasemmistolaisen tutkijan Boris Kagarlitskyn mukaan kiinnostuksen lopahtaminen foorumia kohtaan näkyi jo valmistelujen yhteydessä. Samaan aikaan kun ”vasemmistolaiset ajatukset” ovat tulossa muotiin Euroopassa, sosiaalifoorumi ”on taantunut”. Kagarlitskyn mielestä ESF:stä on muodostunut joidenkin läntisten kansalaisjärjestöjen edustajien ”yksityinen klubi”.

MSF:n epäonnistumisen syvyyttä kuvastaa se tosiasia, että se on syrjässä maailmaa muuttavista tapahtumista silloinkin, kun sen tapaamiset onnistuvat.

Kaikkien julkaistujen raporttien mukaan USA:n sosiaalifoorumi kesällä 2010 oli onnistunut tapahtuma. Siitä huolimatta MSF:llä ei ole mitään osuutta liikkeessä, joka on syntynyt useissa USA:n osavaltioissa julkisen alan palkkaleikkauksia ja työntekijöiden oikeuksien supistamista vastaan. Mm. Wisconsinissa vastarinta on johtanut suurimpiin mielenosoituksiin sitten Vietnamin sodan. MSF:llä ei ole tuossa liikehdinnässä mitään osuutta.

Samoin kävi myös Dakarin MSF:ssä, joka pidettiin samaan aikaan, kun Tunisiassa ja Egyptissä tapahtui kansannousu. Dakarissa monet osanottajat asettivatkin oikeutetusti kyseenalaiseksi MSF:n merkityksen todetessaan, etteivät arabimaiden kapinalliset luultavasti ole kuulleetkaan MSF:stä.

Myös Kiinassa yhteiskunnallinen keskustelu on vapautumassa. Itse asiassa se on akateemisissa piireissä melko vapaata jo nyt. Eräs esimerkki siitä on Monthly Review’n kantaviin voimiin kuuluvan Fred Magdoffin osallistuminen Shanghaissa vuoden 2010 syksyllä järjestettyyn seminaariin ja hänen saamansa lämmin vastaanotto kiinalaisten yliopistoihmisten piirissä. Mikään ei viittaa siihen, että MSF voisi saada Kiinassa käynnistyvässä keskustelussa ja kuohunnassa minkäänlaista osaa.

(c) MSF:ssä ei noudateta yhteisrintamaperiaatetta

Demokraattisen yhteisrintaman ohjelman pitäisi olla mahdollisimman suppea, sen tavoitteiden mahdollisimman konkreettisia ja tarkoin rajattuja ja käytettyjen termien mahdollisimman yksiselitteisiä ja vakiintuneita, niin että rintaman tavoitteiden mahdollisista kannattajista mahdollisimman monet voisivat ne hyväksyä. Yhteisrintamalla on myös oltava demokraattisesti hyväksytyt säännöt.

MSF:n peruskirjan tärkein määritelmä sen luonteesta täyttää nuo vaatimukset: sen mukaan MSF on ”avoin kohtaamispaikka uusliberalismia, pääomien maailmanvaltaa ja mitä tahansa imperialismin muotoa vastustavien järjestöjen ja ihmisten kesken”.

Mutta peruskirjassa on myös sellaisia tunnuksia ja muotoiluja, jotka ovat yhteisrintamaperiaatetta vastaan, mm. mainitut alkavaa aikakautta sinänsä oikein kuvastavat kohdat ja kaikille, myös uusliberaalia globalisaatiota vastustaville puolueille asetettu kielto osallistua MSF:n toimintaan.

Lisäksi MSF:ltä puuttuvat kokonaan demokraattisesti hyväksytyt säännöt.

Kokemukset yhteisrintamista viime vuosisadalla osoittavat, että yhteisrintamassa tarvitaan myös yhteisesti hyväksyttyihin lähtökohtiin perustuvaa pysyvää opinto-, tutkimus- ja väittelytoimintaa silloinkin, kun rintama on keskittynyt käytännön toimintaan. MSF:llä ei opintotoimintaa ole.

(d) Demokratia ei toimi MSF:ssä

MSF on pyrkinyt järjestäytymään uudella tavalla, itseohjautuvasti. Peruskirjansa mukaan MSF ei ole organisaatio eikä edes liike, vaan ”kohtaamispaikka”, siis tila jossa keskustelut, väittelyt ja vuorovaikutus tapahtuvat. MSF:n määritteleminen ”tilaksi” on mielestämme vain yritys peittää fraasilla se tosiasia, että päätöksenteko MSF:ssä tapahtuu hyvin epädemokraattisesti.

MSF:llä ei ole sääntöjä, ei jäseniä eikä jäsendemokratiaa. Tämä on johtanut siihen, että MSF:n toimintaan osallistuvat järjestöt tai yksilöt eivät tosiasiassa voi mitenkään vaikuttaa MSF:n kehittämiseen.

Kansainvälinen neuvosto, joka on muodollisesti MSF:n strategioista päättävä elin, ei edusta ketään eikä ole vastuussa toiminnastaan kenellekään. Se on itse laatinut omat sääntönsä ja valitsee itse jäsenensä. Sekin on säännöissään määritellyt itsensä ”paikaksi”. Sillä ei ole muodollista johtoa eikä sen säännöissä sanota mitään sen johdon valinnasta, vallasta tai vastuista. Neuvostolla ei ole ”koneistoja – – äänestämistä varten”, eli päätökset tehdään muodollisesti yksimielisesti, konsensuksella.

Todellinen valta neuvostossa ja siten koko MSF:ssä on kulissien takaisella sisäpiirillä, jonka mitä ilmeisimmin muodostaa lähinnä MSF:n sihteeristö, ts. ensimmäisen MSF:n järjestämisessä aloitteentekijänä toiminut kahdeksan brasilialaisen kansalaisjärjestön organisoiva komitea. Se laati MSF:n peruskirjan ja valitsi kansainvälisen neuvoston alkuperäisen kokoonpanon . Neuvoston sääntöjen mukaan juuri sihteeristö valmistelee kansainvälisen neuvoston kokoukset. Sihteeristö raportoi toiminnastaan neuvostolle, mutta missään MSF:n asiakirjoissa ei sanota, että se olisi vastuussa toiminnastaan kenellekään – kukaan ulkopuolinen ei voi vaikuttaa sen kokoonpanoon.

MSF:n strategiasta päättävän kansainvälisen neuvoston sisäpiirin ja sen formuloimia suuntaviivoja noudattavien, yksittäisiä tapahtumia järjestävien organisaatioiden välinen suhde on jyrkän hierarkkinen.

Uskoaksemme juuri sihteeristö on vastuussa siitä, että MSF:n toimintaa on vastoin peruskirjan tavoitetta suunnattu yksittäisten tapahtumien eikä pysyvän keskustelun organisoimiseen.

Räikein esimerkki MSF:n epädemokraattisuudesta on sen peruskirja. Se hyväksyttiin pienessä piirissä eikä siihen sisälly menettelytapoja, joilla sitä olisi mahdollista muuttaa. Sen sijaan siinä vaaditaan, että jokaisen neuvostoon pyrkivän järjestön on kirjallisesti se hyväksyttävä.

Myöskään kansainvälisen neuvoston sääntöihin ei sisälly mahdollisuutta muuttaa peruskirjaa.

Kansainvälinen neuvosto on kuitenkin se elin, jolla periaatteessa on mahdollista tehdä aloite peruskirjan muuttamisesta. Mutta päätös on tehtävä konsensuksella, yksimielisesti. Ja koska peruskirjan laatineet kahdeksan brasilialaisjärjestöä kuuluvat neuvostoon, peruskirjaa on käytännössä mahdotonta muuttaa – ennen kuin yleisen mielipiteen painostus neuvoston sisäpiiriä kohtaan kasvaa riittävän suureksi.


4. MSF ei ole epäonnistumisessaan yksin

Monilla organisaatioilla, jotka esiintyvät uusliberaalin globalisaation ja / tai imperialismin vastaisina foorumeina tai yhteisrintamina, on tosiasiassa yhteisrintamaperiaatteiden vastainen ohjelma: osanottajia vaaditaan hyväksymään näkemyksiä, joiden hyväksyminen ei rintaman tavoitteiden kannalta olisi millään lailla välttämätöntä. Tämä koskee MSF:n lisäksi esimerkiksi World Forum for Alternativesin (WFA) Manifestia , International League for Peoples’ Struggles -järjestön (ILPS) peruskirjaa , Znetin perustajan Michael Albertin ehdotusta osallistuvan sosialismin internationaaliksi ja Hugo Chavezin ehdotusta 21. vuosisadan ensimmäiseksi sosialistiseksi internationaaliksi .

Mutta esimerkiksi Albertin ja Chavezin ehdotusten käsittely selvästi eroaa edukseen siitä, miten MSF:n peruskirja hyväksyttiin.

Albert laati ehdotuksensa esimerkillisen demokraattisesti ja avoimesti: siitä pyydettiin mahdollisimman laajalti kommentteja, sitä muutettiin niiden pohjalta ja se alistettiin sen jälkeen keskusteluun. Albert totesi ehdotuksen takana olevien ihmisten korostavan, että ”minkä tahansa pyrkimyksen uuden internationaalin luomiseksi pitäisi tuoda mukanaan laajaa keskustelua ja väittelyä, joihin sisältyy tässä esiteltyjen näkökohtien pohtiminen.”

Tehdessään oman internationaaliehdotuksensa Chavez vaati samalla sen johtoa despoottisesti itselleen. Itse ehdotus kuitenkin alistettiin demokraattiseen keskusteluun. Kritiikin jälkeen sitä muutettiin: suunnitellun internationaalin ohjelmaa karsittiin ja esimerkiksi internationaalin nimen ”5. sosialistinen internationaali” rinnalla alettiin käyttää nimeä ”21. vuosisadan ensimmäinen sosialistinen internationaali”.

Mutta mielestämme ehdotus kansainvälisestä yhteenliittymästä, jonka tavoitteena ei ole vain uusliberaalin globalisaation vastustaminen vaan myös sosialismi, on joka tapauksessa kyseenalainen. Se on omiaan vain hajottamaan uusliberaalin globalisaation vastaista rintamaa.

Uskoaksemme ei ole sattuma, että molemmat ehdotukset on käytännössä haudattu.

Tietääksemme yksikään merkittävistä uusliberaalin globalisaation vastaisista liikkeistä ei ole aito yhteisrintama. Mikään niistä ei ole kyennyt yhdistämään taakseen kaikkia globalisaatiokriittisiä voimia.

Millään niistä ei myöskään ole ohjelmaa tai toimintatapoja, jotka nykyisellään mahdollistaisivat sen, että niistä voisi tulla aatteellista keskustelua organisoiva ja kokoava foorumi.

Esimerkiksi WFA kyllä julkaisee sivustollaan puheenvuoroja ja jopa nimittää itseään ”verkostojen verkostoksi”. Mutta käytännössä se on vasemmistolaisten huippuintellektuellien suljettu marxilainen ja antikapitalistinen ajatushautomo, joka ei ole edes yrittänyt toimia sen laajempana keskustelufoorumina.

Minkään uusliberaaliin globalisaatioon kriittisesti suhtautuvan liikkeen merkitys ei ole olennaisesti kasvanut globaalin talouskriisin tai EU:n kriisin myötä. Niillä ei ole mitään osuutta uusliberaalin säästökuurin USA:n osavaltioissa tai EU:n jäsenmaissa aiheuttaneessa vastarinnassa. Millään niistä ei ole mitään osuutta myöskään arabimaissa alkaneessa kuohunnassa. Ne eivät ole organisoimassa keskustelua siellä eikä mitään niistä edes mainita siellä käytävässä keskustelussa.

(1) MSF:n syntyvaiheista ks. Francisco Whitaker, ”World Social Forum: origins and aims”, 2000, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=2&cd_language=2.

(2) World Social Forum Charter of Principles, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=4&cd_language=2.

(3) Marta Harnecker, Latin America & Twenty-First Century Socialism: Inventing to Avoid Mistakes, Monthly Review, Volume 62, Number 3, July–August 2010.

(4) An Interview with Michael Albert about the WSF and “Reimaging Society”, Znet, 21.10.2009, http://www.zcommunications.org/znet/viewArticle/22935.

(5) Geoffrey Pleyers, World Social Forum 2009: a generation’s challenge, OpenDemocracy 30.1.2009, http://www.opendemocracy.net/article/world-social-forum-2009-a-generation-s-challenge.

(6) Boris Kagarlitsky, Sad Spectacle in Istambul, The Moscow Times 8.7.2010, http://www.themoscowtimes.com/opinion/article/sad-spectacle-in-istanbul/409968.html.

(7) Immanuel Wallerstein, The World Social Forum, Egypt and Transformation, Znet, 16.2.2011 http://www.zcommunications.org/the-world-social-forum-egypt-and-transformation-by-immanuel-wallerstein.

(8) Notes from the Editors, Monthly Review, Volume 62, Number 8, January 2011, http://www.monthlyreview.org/nfte110101.php.

(9) Rules for the operation of the World Social Forum International Council, http://www.forumsocialmundial.org.br/dinamic.php?pagina=ci_regras_miami_ing.

(10) IC – Nature, responsibilities, composition and functioning, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=4_2_2_1&cd_language=2.

(11) Background of the WSF proses, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=2&cd_language=2.

(12) Rules for the operation of the World Social Forum International Council, Item 13, http://www.forumsocialmundial.org.br/dinamic.php?pagina=ci_regras_miami_ing.

(13) Manifest of WFA, http://www.pambazuka.org/images/articles/508/pdfs_wfa_amin/Manifeste%20E.pdf.

(14) Charter of the ILPS, http://www.ilps-web.com/index.php?option=com_content&task=view&id=1077&Itemid=45.

(15) Proposal for a Participatory Socialist International, http://www.zcommunications.org/newinternational.htm.

(16) Frederico Fuentes, Chavez’s historic call for a Fifth Socialist International, Znet 27.11.2009, http://www.zcommunications.org/chavez-s-historic-call-for-a-fifth-socialist-international-by-frederico-fuentes.

(17) Proposal for a Participatory Socialist International/Purpose, http://www.zcommunications.org/newinternational.htm.

(18) Kiraz Janicke, Federico Fuentes, and Julio Chavez, The First Socialist International of the 21st Century, April 26th 2010, http://venezuelanalysis.com/analysis/5308.

(19) Samir Amin, World Forum for Alternatives: Network of networks, Pambazuka News, 8.12.2010, http://www.pambazuka.org/en/category/features/69445/.

0 Hyvää keskustelukulttuuria | 0 Omaperäistä | 0 Aivan eri mieltä | 0 Samaa mieltä | 0 Osittain samaa mieltä
Kommentoi
Lue kommentteja

Lisää kommentteja [0] Kommentoi tätä

10.04.2018

Arkistossa

Maailman sosiaalifoorumin perusasiakirjan kritiikki

Ihmiskunnan tie ja nykytila |

Kirjoitus vuodelta 2011

1. Johdanto

Jos MSF:ssä halutaan saada aikaan muutos, sen on alettava peruskirjan muuttamisesta.

Peruskirjalla on ansionsa esimerkiksi siinä, miten se määrittelee MSF:n yhteisrintamaluonteen. Mutta kokonaisuutena peruskirja on pikemminkin este MSF:n kehittymiselle.

Valtaosin peruskirjan periaatteet ovat pyöreitä, kauniilta kuulostavia mutta tyhjiä tai hyvin tulkinnanvaraisia fraaseja.

Monet periaatteet ovat ristiriidassa paitsi keskenään niin myös MSF:n tärkeimmän, yhteisrintamaluonteen määrittelevän periaatteen kanssa, jolle niiden pitäisi olla alisteisia.

Periaatteet on kirjoitettu sekavasti, eri aiheita koskevat asiat on sotkettu keskenään, samaa asiaa toistellaan useissa eri kohdissa ja fraasit hämärtävät myös niiden selkeiden kannanottojen merkitystä, jotka selittävät MSF:n erityisluonnetta.

Fraasien ja ristiriitaisuuksien avulla peruskirja vaatii kaikkia MSF:ään osallistuvia järjestöjä hyväksymään näkemyksiä, jotka ovat ristiriidassa MSF:n yhteisrintamaluonteen kanssa.

Peruskirja suhtautuu kielteisesti demokratiaan. MSF:llä ei ole lainkaan sääntöjä eikä sen peruskirjassa edes mainita kansainvälistä neuvostoa, jolle sen omien sääntöjen mukaan kuuluu MSF:n strateginen johto.

MSF:n kehittämisen suurin este on se, ettei peruskirjasta ole mahdollista käydä MSF:n piirissä kaikille MSF:n toiminnasta kiinnostuneille avointa demokraattista keskustelua.


2. MSF:n peruskirjan ansioita

MSF:n peruskirjassa löytyvät ainekset aidon yhteisrintaman periaatteita noudattavalle, uusliberaalin globalisaation vastustajille tarkoitetulle aatteelliselle keskustelufoorumille.

(a) MSF:n peruskirjan periaatteista keskeisin kuvaa mielestämme oikein MSF:n perusluonnetta yhteisrintamana:

”Maailman sosiaalifoorumi on avoin kohtaamispaikka uusliberalismia, pääomien maailmanvaltaa ja mitä tahansa imperialismin muotoa vastustavien järjestöjen ja ihmisten kesken.” (Kohta 1)

Kohdassa tuodaan esiin se, mikä MSF:n toiminnassa mukana olevia yhdistää.

Käytetyt käsitteet ”uusliberalismi”, ”pääomien maailmanvalta” ja ”imperialismi” ovat riittävän yksiselitteisiä, yleispäteviä ja yleisesti hyväksyttyjä. Ne liittyvät toisiinsa ja selittävät toisiaan. Ne eivät leimaa käyttäjäänsä minkään nimenomaisen aatteellisen suuntauksen kannattajaksi.

(b) Peruskirjassa MSF:n tehtävä yhteisrintamana määritellään seuraavasti:

”Maailman sosiaalifoorumi on avoin kohtaamispaikka – – joka tarjoaa mahdollisuuden keskinäiseen pohdintaan, demokraattiseen väittelyyn, ehdotusten muotoiluun, kokemusten vapaaseen vaihtoon – –.” (1)

”Maailman sosiaalifoorumi on keskusteluareena ja siten aatteellinen liike, joka synnyttää uutta ajattelua ja levittää pohdintojaan avoimesti.” (11)

Peruskirjassa todetaan edelleen, että MSF:n toiminta on ”pysyvä prosessi” eikä ”rajoitu yksinomaan sitä tukeviin tapahtumiin”(2). – MSF:stä piti siis peruskirjan mukaan tulla pysyvä aatteellisen keskustelun foorumi. Tavoite oli ja on oikea ja ainoa mahdollinen.

(c) Täysin oikein on myös, että MSF ei pyri monopolisoimaan uusliberaalin globalisaation vastaista liikettä:

”Maailman sosiaalifoorumi – – ei pyri olemaan maailmanlaajuista kansalaisyhteiskuntaa kokonaisuudessaan edustava elin.” (5)

” – – eikä se pyri olemaan ainoa toiminnan ja kanssakäymisen muoto osallistuvien liikkeiden ja organisaatioiden välillä.” (6)


3. MSF:n peruskirjan pahin puute: monitulkintaiset fraasit

MSF:n päätunnuksen – ”toisenlainen maailma on mahdollinen” – todenperäisyydestä ”lausuttiin” peruskirjan mukaan ”vakaumus” MSF:n ensimmäisessä tapaamisessa Porto Alegressa (2). – Mihin perusteluihin tukeutuen ”vakaumus” ”lausuttiin”? Entä millainen tuo ”toisenlainen maailma” on? Miten siihen päästään? – Peruskirja ei vastaa mihinkään noista kysymyksistä. Se on sitäkin paradoksaalisempaa, kun peruskirjassa ilmoitetaan MSF:n tuovan nimenomaan ”konkreettiseen toimintaan sitoutuneet organisaatiot ja liikkeet” ”paikallistasolta kansainväliselle tasolle” rakentamaan yhdessä tuota määrittelemättä jäänyttä ”toisenlaista maailmaa” (8).

Peruskirjaan on siroteltu muitakin MSF:lle ja sen toimintaan osallistuville järjestöille asetettuja, kauniilta kuulostavia tavoitteita: ”maailmanlaajuinen yhteiskunta” (1), ”solidaarinen globalisaatio” (4), ”demokraattiset kansainväliset järjestelmät” (4), ”todellinen, osallistuva demokratia” (10) ja ”uudenlainen maailma solidaarisuuden hengessä” (14).

Mitään näistäkään tavoitteista ei määritellä. Millään niistä ei myöskään ole vakiintunutta, yleisesti hyväksyttyä merkitystä. Ne ovat sisällyksettömiä fraaseja, joille voidaan antaa lähes millainen merkitys tahansa. Uskoaksemme niistä on MSF:n osanottajienkin piirissä niin erilaisia tulkintoja, etteivät ne aina lainkaan kohtaa toisiaan. Käsityksemme mukaan useimmista niistä on jopa mahdotonta esittää sellaista järkevää tulkintaa, jonka kaikki MSF:n osanottajat voisivat hyväksyä.

Vielä eräs esimerkki peruskirjan fraasitehtailusta: Peruskirjan mukaan MSF pyrkii vahvistamaan kansallisia ja kansainvälisiä yhteyksiä sellaisten organisaatioiden välille, jotka ”niin julkisesti kuin yksityisestikin lisäävät kapasiteettia vastustaa väkivallattomasti maailmassa käynnissä olevaa epäinhimillistämisen prosessia” (13). – Ajatus on varmasti kaunis, mutta kuinka moni MSF:ään osallistuva järjestö tunnistaa tästä muotoilusta oman toimintansa? Kuinka moni järjestö on omissa ohjelmallisissa asiakirjoissaan määritellyt toimintansa näin hämärästi? Kuinka moni rakentaa kansainvälisiä yhteyksiään tällaisten tavoitteiden pohjalta?

Kansainväliseen neuvostoon pyrkiviä järjestöjä vaaditaan hyväksymään peruskirja, vieläpä kirjallisesti. Peruskirjan hyväksymistä vaaditaan myös MSF:n tapaamisissa esiintyviltä valtio- ja puoluejohtajilta. Hyväksyessään peruskirjan hämärine, tulkinnanvaraisine fraaseineen kukaan ei itse asiassa tiedä, mitä hän hyväksyy – paitsi että hän osoittaa alistuvansa sokeasti despotiaan.


4. MSF:n peruskirja rikkoo yhteisrintamaperiaatetta vastaan

Demokraattisen yhteisrintamapolitiikan perusedellytys on, että rintaman perusperiaatteet, sen poliittinen päätavoite ja menetelmät joilla siihen pyritään, on määritelty mahdollisimman selkeästi. Kannanottojen tulisi perustua käsitteisiin, joilla on täsmällinen ja yleisesti hyväksytty sisältö.

Perusperiaatteissa olisi esitettävä vain yhteisrintaman toiminnan kannalta välttämättömät näkemykset. Niiden ei pitäisi sisältää avoimia tai julkilausumattomia kannanottoja, jotka eivät liity rintaman yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin ja joista ei mitään yksimielisyyttä vallitse.

Yhteisrintamalla on oltava yhteisesti hyväksytyt säännöt. Säännöissä on oltava täsmälliset jäsenkriteerit sekä säädökset johdon valinnasta, vastuusta ja mahdollisesta erottamisesta. Tällaiset vaatimukset asetetaan virallisesti toimiville järjestöille jokaisen sivistysvaltion lainsäädännössä.

Ilman yllä mainittuja periaatteita on yleispoliittisessa yhteisrintamassa mahdotonta organisoida demokraattista toimintaa tai keskustelua.

MSF:n perusperiaatteet eivät täytä noita kriteerejä.

MSF:n peruskirjan kohdassa 1 esitetyn, sen luonnetta määrittelevän tärkeimmän periaatteen – uusliberalismia, pääomien maailmanvaltaa ja imperialismia vastustavien kohtaamispaikka – pitäisi määrätä kaikkia muita periaatteita. Peruskirjan monet kohdat ovat kuitenkin ristiriidassa sen kanssa.

(a) Peruskirjassa todetaan, että aikakausi on vaihtunut tai vaihtumassa:

”Sosiaalifoorumin päämääränä on solidaarisen globalisaation voitto: uusi vaihe maailmanhistoriassa – –.” (4)

Maailmanhistorian uuden vaiheen piirteitä kuvaillaan seuraavasti:

” – – vaihe – – jossa kunnioitetaan kaikkien kansojen kaikkien kansalaisten universaaleja ihmisoikeuksia – –.” (4)

Peruskirjassa todetaan myöhemmin edelleen:

”Maailman sosiaalifoorumi – – rohkaisee osallistujaorganisaatioita ja liikkeitä – – ottamaan toimintansa lähtökohdaksi planetaarisen kansalaisuuden.” (14)

Näkemys aikakauden vaihtumisesta on mielestämme oikea. Ja vaatimus universaaleista ihmisoikeuksista on poliittisena vaatimuksena tullut paitsi ajankohtaiseksi niin välttämättömäksi. ”Planetaarisen kansalaisuuden” käsite kuvastaa mielestämme sekin oikein tämän ajan haastetta: ihmisten on liityttävä (myös) yksilöinä maailmanlaajuisesti yhteen pohtimaan ratkaisuja globaaleihin ongelmiin.

Kaikki mainitut muotoilut ovat kuitenkin ristiriidassa MSF:n yhteisrintamaperiaatteen kanssa.

Maailmassa on paljon sellaisiakin uusliberalismia, pääomien maailmanvaltaa ja imperialismia vastustavia organisaatioita ja ihmisiä, joiden mielestä emme elä uutta vaihetta maailmanhistoriassa eikä sellainen ole alkamassakaan edes universaalien ihmisoikeuksien kunnioittamisen myötä tai jota eivät kannata yksilöiden merkityksen korostamista siten kuin peruskirjassa tehdään. – Peruskirja sulkee tällaiset järjestöt ja ihmiset pois MSF:n toiminnasta.

(b) MSF kokoaa yhteen ”maailmanlaajuisen yhteiskunnan rakentamiseen tähtääviä – – liikkeitä – –.” (1)

Mitä tarkoittaa ”maailmanlaajuinen yhteiskunta”? Jos se ei ole pelkkä tyhjä fraasi, voiko se tarkoittaa muuta kuin itsenäisten valtioiden lakkauttamista tai ainakin niiden merkityksen heikkenemistä jonkin uuden, ylikansallisen yhteenliittymän rinnalla?

Tällaista tulkintaa tukee peruskirjan 4. kohta, jossa väitetään kansallisten valtioiden ”hyväksyvän” ”ylikansallisten suuryritysten ja niiden intressejä palvelevien kansainvälisten instituutioiden komennossa etenevät ”globalisaatioprosessit”.

Tosiasiassa maailmassa on kuitenkin valtioita, joiden hallitukset vastustavat uusliberalismia. Tällaisten valtioiden johtajia on esiintynyt MSF:n tapaamisissa – ei ”yksityishenkilöinä”, vaan omana itsenään, valtionpäämiehinä, viimeksi Bolivian presidentti Evo Morales Dakarissa.

Esittämällä kansallisvaltioiden roolin kansainvälisessä politiikassa pelkästään kielteisessä valossa peruskirjan laatijat yrittävät vaivihkaa syöttää MSF:n osanottajille omia kielteisiä näkemyksiään valtioista ”toisenlaisen maailman” malliksi. Tällaisten näkemysten sisällyttäminen peruskirjaan on ristiriidassa MSF:n yhteisrintamaperiaatteen kanssa.

(c) ”Mikään puolue – – ei voi osallistua foorumiin.” (9.)

Kielto on ristiriidassa MSF:n yhteisrintamaperiaatteen kanssa. Sehän sulkee MSF:n toiminnan ulkopuolelle nekin puolueet, jotka vastustavat uusliberaalia globalisaatiota. – Osallistumiskielto hajottaa uusliberaalin globalisaation vastaista yhteisrintamaa.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että puolueille asetettu kielto liittyy sekin peruskirjan laatijoiden kielteiseen suhtautumiseen valtioihin. Puolueethan toimivat valtioiden parlamenteissa ja jopa hallituksissa.

Sitä paitsi: millä perusteella jokin organisaatio luokitellaan poliittiseksi puolueeksi ja jokin toinen kansalaisjärjestöksi? Ongelma on yhteiskunnallis-filosofinen ja tieteellinen ja siitä on eri koulukuntien – ja varmasti MSF:n osanottajienkin – piirissä monta erilaista mielipidettä.

Ja kuka MSF:ssä tekee tuon luokittelun? Siitä ei peruskirjassa ole mitään sääntöjä.

Puolueiden jäsenet – ”hallitusten ja lainsäädäntöelinten edustajat” – saavat osallistua MSF:n tapahtumiin ”yksityishenkilöinä”. Mitä tuo tarkoittaa? Pitääkö heidän salata puoluekantansa? Pitääkö heidän jättää sanomatta sellaiset mielipiteensä, jotka ovat yhteneviä heidän edustamansa puolueen kantojen kanssa? Sitä paitsi puolueiden edustajia osallistuu MSF:n tapahtumiin myös kansalaisjärjestöjen kautta. Pitääkö heidän silloinkin käyttäytyä ”yksityishenkilöinä”? Kielto on järjetön ja mahdoton valvoa – silkkaa mielivaltaa.

(d) ”Mikään – – sotilaallinen organisaatio ei voi osallistua foorumiin.” (9.)

Tämäkin kielto rikkoo MSF:n yhteisrintamaperiaatetta.

Edistykselliset järjestöt ja ihmiset ovat kautta aikojen tunnustaneet, että on olemassa oikeutettua, itsepuolustuksellista aseellista toimintaa. Myös kansainvälinen oikeus ja YK tunnustavat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion oikeuden puolustautua aseellisesti.

Pääomien maailmanvaltaa ajava imperialismi toteuttaa uusliberaalia globalisaatiota myös laittomien hyökkäyssotien avulla. On järjetöntä sulkea tämän globalisaation avoimesti väkivaltaisen muodon uhreiksi joutuneet ja sitä vastustavat voimat MSF:n ulkopuolelle.

Ja mikä on sotilaallinen organisaatio, mikä ei? Monet vapautusliikkeet jakautuvat poliittiseen ja sotilaalliseen siipeen. Entä miten suhtautua järjestöihin, jotka kansainvälisen lain ja YK:n periaatteiden pohjalta kannattavat jotain vapaustaistelua imperialistista hyökkäystä vastaan ja tekevät solidaarisuustyötä aseellista taistelua käyvän vapautusliikkeen hyväksi?

Ja kuka MSF:ssä vetää rajan tässä suhteessa hyväksytyn ja torjutun organisaation tai toiminnan välille? Tämänkään mielivaltaisen, perustelemattoman kiellon toteuttamisesta ei peruskirjassa ole mitään sääntöjä.

(e) Peruskirjan mukaan MSF ”vastustaa kaikkia – – reduktionistisia näkemyksiä taloudesta, kehityksestä ja historiasta.” (10.)

Mitä tämä tarkoittaa? – Muotoilua on vaikea tulkita muuten kuin että peruskirja kieltää historismin – josta voidaan käyttää myös nimitystä ”dialektinen historianfilosofia”. Peruskirja ottaa siis MSF:n kaikkien osanottajien nimissä kantaa sellaisten maailmanhistoriallisesti tunnettujen ja tunnustettujen ajattelijoiden kuten Platon, Aristoteles, Kant, Hegel ja Marx edustamaa historianfilosofiaa vastaan ja esimerkiksi Karl Popperin edustaman näkemyksen puolesta.

Peruskirjassa ei kerrota, miten MSF noita reduktionistisia näkemyksiä vastustaa tai miksi pääomien maailmanvallan vastustaminen vaatii vastustamaan niitä. Peruskirjassa ei myöskään kerrota, kuka MSF:ssä määrittelee sen, mikä näkemys on ”reduktionistinen”, mikä ei. – Kannanotto on silkkaa mielivaltaa ja täysin yhteisrintamaperiaatteen vastainen.


5. Pysyvä aatteellinen keskustelufoorumi vai käytännön kokemusten vaihtoa tapaamisissa?

Peruskirjassa on korostetusti esillä pyrkimys tehdä MSF:stä pysyvä ”keskusteluareena ja siten aatteellinen liike” (11). Peruskirjan mukaan MSF:n toimintaa, ”vaihtoehtojen etsimistä ja rakentamista”, ei voida rajoittaa ”sitä tukeviin tapahtumiin”, vaan se on ”pysyvä prosessi” (2).

Kanta on perusteltu. Yksittäisissä suurtapahtumissa, joissa paikalla saattaa olla tuhansia järjestöjä, kymmeniätuhansia virallisia edustajia ja varmasti ainakin yhtä paljon virallisesti edustettuna olevaan järjestöön kuulumattomia yksityishenkilöitä, on mahdotonta järjestää yleiskeskustelua. Pienemmät keskustelut MSF:n tapahtumissa taas jäävät rajoittuneiksi ja irrallisiksi, ellei niitä ole mahdollista jatkaa tapahtuman jälkeen ja yhdistää muihin käytyihin keskusteluihin.

Mutta aatteellisen keskustelufoorumin rinnalla tuodaan esiin kuvaa MSF:stä säännöllisesti toistuvana tapahtumana, jossa organisaatiot ja yksilöt ovat ”vuorovaikutuksessa” keskenään vaihtaakseen kokemuksia käytännön toiminnasta ja suunnitellakseen tulevaa käytännön toimintaa. Tässä esimerkki jälkimmäisestä:

”Osallistujien välinen vuorovaikutus on foorumin painopiste. Erityisen tärkeää vuorovaikutus on kaikessa toiminnassa, jossa yhteiskunnallisesti valmistellaan taloudellisen ja poliittisen toiminnan keskittämistä ihmisten tarpeiden kohtaamiseen ja luonnon kunnioittamiseen, niin nykytilanteessa kuin tulevia sukupolviakin ajatellen.” (12)

Jompaakumpaa tai molempia noista pyrkimyksistä esitellään kohdissa 1, 2, 8, 9, 11, 12 ja 13, enemmän tai vähemmän sekaisin. Peruskirja on siis hyvin ristiriitainen painotuksissaan.

Uskoaksemme ”kokemusten vaihto” ja ”vuorovaikutus” jäävät helposti tyhjiksi eivätkä johda mihinkään, ellei perustana ole aatteellinen väittely.

Aatteellinen väittely merkitsee, että kokemusten vaihtoon ja vuorovaikutukseen otetaan mukaan myös menneet sukupolvet – edellinen yritys kumota pääomien maailmanvalta ja rakentaa ”toisenlainen maailma”, 1900-luvun sosialistinen projekti. Eihän historia – varsinkaan aatehistoria –ala meistä.

Aatteellisen väittelyfoorumin organisoiminen on suuri haaste – uskoaksemme vaikeampi kuin käytännön kokemusten vaihtoon keskittyvien tapahtumien järjestäminen. Se on eräs syy, miksi tuosta tavoitteesta on MSF:ssä kokonaan luovuttu.

Tavoite olikin mitä ilmeisimmin sekin pelkkä fraasi, jonka asettamia vaatimuksia peruskirjan laatijat eivät pysähtyneet miettimään.

Ensinnäkään peruskirjassa ei mainita sanaakaan siitä, miten aatteellinen keskustelu olisi organisoitava ja miten sitä pitäisi jäsentää tai valvoa. Siitä puuttuvat kokonaan säännöt, joita aatteellisessa väittelyssä olisi noudatettava.

Toiseksi MSF lupaa peruskirjassa edistää toimintaansa osallistuvien järjestöjen vuorovaikutusta vain yhdellä konkreettisella tavalla, levittämällä niiden ”päätöksiä” ”verkostojensa kautta” (7). Tietääksemme tuotakaan ei ole tehty – ei ainakaan MSF:n virallisella sivustolla. Eikä ihme – ketä sellainen kiinnostaisi?

Kolmanneksi pysyvä aatteellinen keskustelufoorumi tarvitsee tuekseen opintotoimintaa.

Peruskirja on itse esimerkki huonosta keskustelukulttuurista. Siinä leimataan ”reduktionismi” rinnastamalla se totalitarismiin, ilman että kumpaakaan niistä määritellään tai rinnastusta perustellaan. Lisäksi siinä annetaan ymmärtää, että ne, joilla on ”reduktionistisia näkemyksiä taloudesta, kehityksestä ja historiasta”, tavalla tai toisella vastustaisivat ”ihmisoikeuksien kunnioittamista, todellisen, osallistuvan demokratian harjoittamista sekä rauhanomaisia suhteita tasa-arvon ja solidaarisuuden nimissä”(10).

Lisäksi peruskirjassa kielletään puolueiden osallistuminen foorumiin, myös sen ”demokraattiseen väittelyyn”. Puolueilla on yleensä kokonaisvaltaisia aatteellisia näkemyksiä yhteiskunnasta ja niiden ohjelmat ovat parhaimmillaan aatteellisia yhteenvetoja niiden kokemuksista edustamiensa yhteiskunnallisten ryhmien etujen ajamisessa.

MSF:n perustamisen jälkeen sen sisällä ja ulkopuolella on käyty keskustelua siitä, voisiko ja pitäisikö MSF:stä tulla ”foorumien foorumi” tai ”verkostojen verkosto”. Kansainvälisessä neuvostossa tuota keskustelua ei – ainakaan sen kokousraporttien mukaan – ole käyty.

Peruskirjan epämääräiset ja ristiriitaiset muotoilut ovat tehneet MSF:n strategiasta päättävälle johdolle helpoksi luopua vähin äänin tavoitteesta kehittää MSF pysyväksi aatteellisen väittelyn foorumiksi ja tehdä siitä sen sijaan vuosittain toistuva, käytännön kokemusten vaihtoon keskittynyt tapahtuma.


6. MSF:n peruskirja suhtautuu kielteisesti demokratiaan

Peruskirjassa MSF:ää kuvaillaan, ”kohtaamispaikaksi” (1) tai ”areenaksi” (8, 9, 11, 12), siis tilaksi, vastakohtana liikkeelle tai organisaatiolle.

Jos näkemykselle MSF:stä tilana halutaan antaa jokin järkevä sisältö, se voi tarkoittaa vain opinto-, tutkimus- ja väittelyfoorumia. Sellainen on todellakin keskusteleva, ei päätöksiä tekevä elin. Siksi sen osanottajat eivät tarvitse järjestödemokratiaa, demokraattisia keskusteluperiaatteita kyllä.

Peruskirjan laatijat käyttävät määrittelyään MSF:n tapaamisista kohtaamispaikkana hyökätäkseen demokratiaa vastaan. Demokratiaan välttämättä kuuluvat äänestyspäätökset ja erilaisten näkemysten välinen ”valtataistelu” tuodaan esille pelkästään kielteisessä valossa.

Peruskirja suorastaan ylpeilee sillä, ettei MSF:ssä noudateta demokratiaa:

”Maailman sosiaalifoorumin tapaamisia ei kutsu kokoon itsetarkoituksellisesti Sosiaalifoorumi päätöksiä tekevänä elimenä. – – Foorumin osanottajia ei kutsuta tekemään äänestyspäätöksiä julistuksista tai toimintaehdotuksista, jotka sitoisivat kaikkia tai osanottajien enemmistöä ja jotka määrittelisivät kiinteästi foorumin kannan päättävänä elimenä. Foorumi ja sen kokoontumiset eivät siten muodosta mahdollisuutta osanottajien väliseen valtataisteluun – –.” (6)

Peruskirjan laatijat sekoittavat tässä kaksi eri asiaa: toisaalta ”foorumin” MSF:n tapahtumia järjestävänä organisaationa ja toisaalta MSF:n ”kokoontumiset”. ”Kokoontumisissa” ei tarvita eikä tehdä ”kaikkia sitovia” päätöksiä, kun sen sijaan MSF:n johdossa tarvitaan ja tehdään niitä. Kun ”sosiaalifoorumi” – siis MSF:n johto – kutsuu kokoon ”Maailman sosiaalifoorumin tapaamisia” mutta ei käynnistä pysyvää keskustelufoorumia, se on jo toiminut ”päätöksiä tekevänä elimenä” ja tehnyt ”kaikkia sitovia” päätöksiä MSF:n toiminnan strategisesta suuntautumisesta.

Peruskirja tuo demokratiaan kuuluvat ”äänestyspäätökset” ja näkemysten ”valtataistelun” esiin kielteisessä valossa oikeuttaakseen sen, ettei MSF:n osanottajilla ole lainkaan sananvaltaa päätöksiin MSF:n strategisesta suuntautumisesta.

Sananvaltaa ei ole, koska MSF:llä ei ole sen enempää yksilö- kuin yhteisöjäseniäkään eikä siten myöskään jäsendemokratiaa. Siitä syystä osanottajat eivät voi osallistua ”äänestyspäätöksiin” tai ”valtataisteluun”. Peruskirja vähättelee demokratiaa, koska MSF:ssä ei demokratiaa ole.

MSF:n strategisesta linjasta päättävästä johdosta peruskirjassa ei mainita sanaakaan, ei johdon tehtävistä, sen valintamenettelystä ja valintakriteereistä, sen edustavuudesta tai tilivelvollisuudesta.

MSF:ssä strateginen päätösvalta kuuluu muodollisesti kansainväliselle neuvostolle: oman määritelmänsä mukaan se ”esittää johtavaa osaa politiikan suuntaviivojen ja MSF:n strategisten suuntien määrittelyssä.”

Kun jäseniä ja jäsendemokratiaa ei ole, kansainvälinen neuvosto on itse valinnut itsensä ja täydentää itse itseään. Se on myös itse laatinut säännöt itselleen ja hyväksynyt ne itse.

Myös neuvosto määrittelee itsensä ”paikaksi” ja esittää peruskirjan tavoin demokratian kielteisessä valossa. Se tarkoittaa, että kuten MSF:n osanottajien kohdalla, neuvostossakin päätösvalta on siirretty muualle, neuvoston tapauksessa näkymättömälle sisäpiirille, joka valmistelee kokoukset, johtaa niitä ja määrää puheenaiheet, vaikka päätökset neuvostossa tehdäänkin muodollisesti konsensuksella.

On ymmärrettävää, ettei peruskirjassa esitellä MSF:n päätöksentekotapaa. Sen ilmeinen epädemokraattisuus ei näyttäisi kovin kauniilta ”todellisen, osallistuvan demokratian harjoittamista” puolustavan foorumin periaatteiden joukossa.


7. Peruskirjasta puuttuvat säännöt menettelystä, jolla sitä olisi mahdollista muuttaa

Jokaisen organisaation ohjelmallisissa asiakirjoissa on pykäliä, joita ei ole lupa muuttaa, koska niissä tiivistyy organisaation ominaislaatu. Niistä on oltava hyvin laaja ja luja yksimielisyys mukana olevien tahojen keskuudessa.

Jos keskeisistä periaatteista ja tavoitteista vallitsee yksimielisyys ja kaikki organisaatioon jäseniksi haluavat ja jäsenkriteerit täyttävät jäsenehdokkaat ovat tasapuolisesti edustettuina, voidaan pitää oikeutettuna, että kaikkia tuleviakin osanottajia sitovia, muuttumattomia periaatteita ja sääntöjä hyväksytään jo toiminnan alkaessa.

Ehdoton edellytys on, että päätöksenteko tapahtuu kaikissa vaiheissa demokraattisesti, niin että kaikki jäsenkriteerit täyttävät osanottajat saavat yhtäläisin oikeuksin osallistua keskusteluun ja sitä seuraavaan päätöksentekoon.

MSF:n peruskirjaa hyväksyttäessä tilanne ei ollut miltään osin tuollainen. Peruskirja hyväksyttiin vuonna 2001 pienessä piirissä ja hyvin lyhyen käsittelyn jälkeen.

Kun on kysymys organisaatiosta, joka osallistuu tavalla tai toisella yhteiskunnalliseen toimintaan, sen ohjelmallisissa asiakirjoissa ja säännöissä ei voi olla montakaan sellaista kohtaa, jota ei ole mahdollista muuttaa.

MSF:ään tuo pätee enemmän kuin useimpiin muihin yhteiskunnallisiin liikkeisiin. MSF:n peruskirjakin määrittelee MSF:n luonteen ja toimintaympäristön hyvin muuttuvaksi.

Peruskirjan mukaan MSF pyrkii ”uuteen vaiheeseen maailmanhistoriassa” (4). Se etsii uusia ja vaihtoehtoisia toiminta- ja organisaatiomuotoja, joista ei ole aikaisempaa kokemusta.

Peruskirjassa todetaan edelleen, että MSF:n toiminta muuttuu ensimmäisen suurtapaamisen jälkeen: ”Porto Alegren ensimmäinen sosiaalifoorumi oli aikaan ja paikkaan sidottu tapahtuma. Tästä eteenpäin – – se tulee olemaan pysyvä prosessi.” (2) Toisin sanoen peruskirjassakin todetaan, että MSF:n toimintaa pyritään peruskirjan laatimisen jälkeen viemään uusille, ennen kokemattomille urille.

MSF on laaja, kansainvälinen yhteiskunnallinen liike, ”maailmanlaajuinen prosessi” (3), kuten peruskirjassa myös todetaan. Se toimii hyvin erilaisissa oloissa eri maissa, alueilla ja maanosissa. Kaikkialla sen toimintaan on tulossa mukaan uusia ja erilaisia yhteiskunnallisia voimia ja mielipidesuuntauksia. Ja kaikkialla sen toimintaympäristö on muutoksen tilassa.

MSF:n määritteleminen ”prosessiksi” (3, 14) , jopa ”pysyväksi prosessiksi” (2), voi tarkoittaa monia eri asioita. Se lienee kuitenkin selvää, että se tarkoittaa jonkinlaista jatkuvaa muutosta.

Ei siis ole millään lailla perusteltavissa, että peruskirjan muotoilut on lyöty lopullisesti lukkoon.

Peruskirjan muuttamisesta on periaatteessa mahdollista yrittää saada päätös aikaan kansainvälisessä neuvostossa, mutta onnistumisen mahdollisuudet ovat vähäiset: kansainvälisen neuvoston jäsenet ovat kirjallisesti hyväksyneet peruskirjan ja neuvostoon kuuluvat järjestöjensä edustajina myös peruskirjan laatijat. Päätökset neuvostossa tehdään yksimielisesti, konsensuksella.

Se, että peruskirjan muuttaminen on käytännössä mahdotonta, on ristiriidassa peruskirjan demokratiaa ja moniarvoisuutta korostavien kohtien kanssa. Samoin se on ristiriidassa kohdan 6 kanssa, jonka mukaan ”kellään ei ole valtuuksia esittää kantoja kaikkien foorumin osanottajien nimissä”. Peruskirjan laatijat ovat ottaneet itselleen nuo valtuudet antamatta foorumin osanottajille mahdollisuutta vaikuttaa noihin kannanottoihin.

LÄHTEET:

(1) World Social Forum Charter of Principles, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=4&cd_language=2.

(2) IC – Nature, responsibilities, composition and functioning, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=4_2_2_1&cd_language=2.

(3) Sama.

0 Hyvää keskustelukulttuuria | 0 Omaperäistä | 0 Aivan eri mieltä | 0 Samaa mieltä | 0 Osittain samaa mieltä
Kommentoi
Lue kommentteja

Lisää kommentteja [0] Kommentoi tätä

10.04.2018

Arkistossa

Demokratia ei toimi Maailman sosiaalifoorumissa

Ihmiskunnan tie ja nykytila |

Tutkimus vuodelta 2011

1. Johdanto

MSF:n korostaa peruskirjassaan demokraattisia arvoja: avoimuutta, vuorovaikutusta ja keskustelua, ihmisoikeuksia, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa sekä kansojen itsemääräämisoikeutta ja tasavertaisuutta. Se vastustaa suuryritysten ja niiden intressejä palvelevien kansainvälisten instituutioiden komennossa etenevää globalisaatioprosessia, mutta ei pyri monopolisoimaan vastarintaa sitä vastaan. Kaikki tuo on kiitettävää ja kannatettavaa.

Edelläsanotusta huolimatta demokratia ei toimi MSF:ssä. Sen tapahtumiin osallistuvilla järjestöillä ei ole sääntöihin kirjattuja mahdollisuuksia vaikuttaa MSF:n toimintaan, esimerkiksi sen johdon valintaan, strategiaan, sääntöihin tai ohjelmallisiin asiakirjoihin. Epädemokraattinen päätöksentekotapa on osaltaan estänyt MSF:stä muodostumasta sitä keskusteluareenaa, ”aatteellista liikettä”, joka siitä sen peruskirjan mukaan piti tulla.


2. MSF:n organisaatio on epädemokraattinen

Miten järjestöjäsenistä koostuva organisaatio voisi toimia demokraattisesti? Esimerkiksi Michael Albert näki ongelman vaikeuden ja etsi siihen ratkaisuja omassa internationaali-ehdotuksessaan.

MSF:n peruskirja ja sen kansainvälisen neuvoston asiakirjat suhtautuvat demokratiaan kielteisesti ja suorastaan kehuvat sillä, ettei MSF tarvitse sisäistä demokratiaa päätöksenteossaan.

MSF:ää kuvaillaan usein ”itseohjautuvaksi”. Tosiasiassa kysymys on enemmänkin siitä, että päätöksenteko MSF:ssä on läpinäkymätöntä ja tosiasiallinen johto toimii kulissien takana.

MSF:n osanottajat eivät voi vaikuttaa MSF:n strategioihin

Peruskirjansa mukaan MSF kokoaa ”uusliberalismia, pääomien maailmanvaltaa ja mitä tahansa imperialismin muotoa vastustavien järjestöjä ja ihmisiä”. Nuo järjestöt ja ihmiset eivät kuitenkaan voi liittyä MSF:n jäseniksi. MSF:llä ei ole jäseniä, ei jäsenvaatimuksia ja -oikeuksia eikä siten myöskään demokraattisesti valittua, jäsenistöä edustavaa ja sille toiminnastaan vastaavaa johtoa.

Peruskirjan mukaan MSF on ”kohtaamispaikka” eivätkä sen tapaamiset ole ”päätöksentekoelimiä”. Foorumin osanottajia ”ei kutsuta tekemään äänestyspäätöksiä”, jotka ”sitoisivat kaikkia tai osanottajien enemmistöä ja jotka määrittelisivät kiinteästi foorumin kannan päättävänä elimenä. Foorumi ja sen kokoontumiset eivät siten muodosta mahdollisuutta osanottajien väliseen valtataisteluun”.

MSF ja sen tapaamiset eivät mahdollista äänestyspäätöksiä ja osanottajien välistä valtataistelua siitä syystä, että osanottajilla ei ole lainkaan päätösvaltaa MSF:n toimintaan – yksittäisten tapaamisten käytännön järjestelyihin vaikuttamista lukuun ottamatta. Strategiset päätökset tehdään muualla.

Kansainvälinen neuvosto – kumileimasin?

Kansainvälinen neuvosto on sääntöjensä mukaan MSF:n toimintastrategioita suunnitteleva ja niistä päättävä elin.

Sen toimintaa määrittelevät toisaalta päätöslauselma ”luonteesta, vastuista, koostumuksesta ja toiminnasta”, jonka se hyväksyi ensimmäisessä kokouksessaan kesäkuussa 2001, ja toisaalta säännöt , jotka se hyväksyi kesäkuussa 2003.

Neuvosto on itse hyväksynyt nuo toimintaohjeet itselleen, mikään demokraattisesti valittu elin ei ole niitä käsitellyt eikä hyväksynyt. Sääntöjensä mukaan neuvosto täydentää itse itseään – järjestöistä, jotka kirjallisesti ilmoittavat hyväksyvänsä peruskirjan.

Sekä vuoden 2001 päätöslauselmassa että säännöissä edellytetään neuvoston kokoonpanossa eri sukupuolten, ikäryhmien, rotujen, maantieteellisten alueiden ja luonteeltaan erilaisten järjestöjen välistä ”tasapainoa”. Eri mielipidesuuntien ”tasapainoa” neuvoston kokoonpanossa ei edellytetä.

Koska neuvosto valitsee itse jäsenensä, sen ”tasapainoisuus” ei merkitse, että se edustaisi MSF:n osanottajia edustuksellisen demokratian tarkoittamassa mielessä. Neuvosto ei tosiasiassa edusta ketään. Eri osanottajaryhmien välisen ”tasapainon” tarkoituksena on vain saada se näyttämään ”edustavalta”.

Kun aitoa edustuksellisuutta ei ole, merkitsee neuvoston laajeneminen ennen kaikkea sitä, että sen todelliset vallankäyttäjät saattavat piiloutua yhä syvemmälle kulissien taakse.

Päätöslauselman mukaan neuvostolla on ”poliittinen ja operationaalinen vastuu” mm. ”MSF:n strategioiden formuloinnista”. Muotoilu on harhaanjohtava. Tosiasiassa neuvosto ei vastaa toiminnastaan kenellekään ainakaan tilivelvollisuuden mielessä.

Neuvostolla on kyllä periaatteessa ”poliittinen ja operationaalinen” valta päättää mm. ”MSF:n strategioiden formuloinnista”. Olennaista on, miten se tekee päätöksensä.

Vuoden 2001 päätöslauselmassa kansainvälinen neuvosto määritteli itsensä ”paikaksi”, joka ei ole ”valtarakennelman auktoriteetti” ja jolla ”ei ole koneistoja edustuskiistoja tai äänestämistä varten”. Siinä on suunnilleen kaikki, mitä päätöslauselmassa tai säännöissä mainitaan neuvoston sisäisestä päätöksenteosta ja päätösten valmistelusta. Tarkoitus on, että päätökset tehdään dialogin jälkeen yksimielisesti, konsensuksella. Muodollisesti noin varmasti tapahtuukin.

Mutta koska neuvostossa on yli 150 jäsenjärjestöä, joista sen kokouksiin osallistuu useita kymmeniä, jonkun on valmisteltava kokoukset ja päätökset. Neuvosto ei mitenkään voi ”formuloida MSF:n strategioita” yhtenä jakamattomana kokonaisuutena.

Neuvoston itselleen hyväksymät säännöissä ei ole sanaakaan siitä, kuka ja miten neuvostoa johtaa, mitkä ovat sen valtuudet ja kenelle se on vastuussa tekemisistään.

Sääntöjensä mukaan neuvosto jakautuu komissioihin, joiden on raportoitava työstään koko neuvostolle. Mutta todellista sääntöjen suomaa valtaa tai vastuuta ei niilläkään ole. Neuvoston alakomissioista yksi on nimeltään strategiakomissio. Se ei suinkaan tee aloitteita tai edes keskustele MSF:n strategisista suuntaviivoista. Strategiakomission raportissa kansainvälisen neuvoston Montrealin tapaamisessa vuonna 2009 valitetaan, että komissioon valittujen uusien jäsenjärjestöjen edustajilla on usein tuo (sinänsä ymmärrettävä) harhakäsitys. Tosiasiassa strategiakomissio pohdiskelee vain yleisellä tasolla yhteiskunnallisten liikkeiden strategioita kaikkialla maailmassa neuvoston päätöksenteon tueksi – mikä kyllä käy ilmi neuvoston säännöistäkin.

Kansainvälisen neuvoston päätöksentekoprosessi on siis jopa neuvoston jäsenille läpinäkymätön.

Z-netin perustaja ja Parecon-projektin luoja Michael Albert kirjoittaa omista kokemuksistaan kansainvälisessä neuvostossa vuonna 2002:

”Minun kokemukseni mukaan se neuvosto, johon minut oli nimitetty, ei siihen aikaan ollut vakava vallan keskus. – – lyhyen kokouksessa vietetyn ajan jälkeen kävi ilmeiseksi, että huolimatta jäsenten maineesta ja halusta neuvoston väki ei ollut MSF:n vallan keskus. Todellinen valta oli joillakin paikalla olleilla toimihenkilöillä, jotka johtivat kokousta, ja oli selvää, että todelliset vallanpitäjät olivat päättäneet, mikä oli työjärjestys, mitä MSF:n kokonaistilanteesta tehtäisiin tiettäväksi paikalla oleville ja mistä kansainvälisen neuvoston sallittaisiin keskustella. Yhtä selvää oli, että läsnäolleilla olisi vain hyvin rajoitetusti vaikutusmahdollisuuksia.”

Albert kertoi kyselleensä kokouksen tauolla muilta kansainvälisen neuvoston jäseniltä, keitä mahtavat olla MSF:n todelliset päätöksentekijät. Kukaan ei tiennyt, vaikka jotkut osasivat ”epäröiden” antaa joitakin nimiä.

Albertin havainto lienee oikea: kansainvälisessä neuvostossa toimii jokin sisäpiiri, joka pitää neuvostoa kumileimasimenaan.

Tilanne ei sen jälkeen ole muuttunut. MSF:n Dakarin tapaamisen jälkeen kansainvälinen neuvosto piti kokouksen. Siinä neuvoston jäsenet kyselivät, kuka oli kutsunut Bolivian presidentin Evo Moralesin foorumin avaajaksi – neuvosto ei sitä ilmeisesti ollut tehnyt. Vastausta ei saatu.

Organisoiva komitea, sihteeristö, kansainvälinen sihteeristö…vallan keskus?

Albertin mainitsema vallan keskus on mitä ilmeisimmin muodostunut MSF:n sihteeristön ympärille. Sihteeristö koostuu kahdeksasta brasilialaisesta kansalaisjärjestöstä, jotka keväällä 2000 muodostivat organisoivan komitean ja tekivät aloitteen ensimmäisen MSF:n järjestämisestä. Tuo Brasilian organisoiva komitea laati peruskirjan ja kutsui kokoon ensimmäisen kansainvälisen neuvoston keväällä 2001. Kaikki organisoivaan komiteaan kuuluvat järjestöt kuuluvat myös kansainväliseen neuvostoon.

On todennäköistä, että juuri organisoiva komitea laati päätöslauselman kansainvälisen neuvoston ”luonteesta, vastuista, koostumuksesta ja toiminnasta”, jonka neuvosto hyväksyi ensimmäisessä kokouksessaan kesällä 2001 – eihän neuvosto ollut voinut edes järjestäytyä sitä ennen.

Organisoiva komitea otti sittemmin nimekseen sihteeristö.

Koska kansainvälisellä neuvostolla ole mitään valtaa sihteeristön yli, on perusteltua olettaa, että sihteeristö laati ne neuvoston vuonna 2003 hyväksymät säännöt, joissa myös sihteeristö mainitaan. Niissä sen enempää kuin missään muuallakaan ei ole mitään sääntöjä sihteeristön tehtävistä, kokoonpanosta, valinnasta ja vastuista. Sihteeristö ei siis edusta ketään, ei vastaa toiminnastaan kenellekään eikä sen kokoonpanoon voi kukaan ulkopuolinen vaikuttaa. Sen vallan rajoja ei ole mitenkään määritelty.

Säännöissä sihteeristön tehtäviksi määritellään mm. ”stimuloida ja tukea alueellisten ja temaattisten foorumien työtä”, ”helpottaa kansainvälisen neuvoston kokousten järjestämistä”, ”varmistaa kansainvälisen neuvoston kommunikaatioprosessi” ja ”tukea MSF-prosessin varojenkeruuponnisteluja”. Lisäksi sihteeristö auttaa neuvoston komissioiden kokouksien järjestelyissä. Sihteeristö osallistuu myös globaalien MSF-tapaamisten järjestämiseen.

Noissa sihteeristöä koskevissa säädöksissä on huomionarvoista se, että sihteeristön tehtävät on määritelty hyvin epämääräisesti ja laveasti niin, että se voi osallistua kaikkeen mitä MSF:ssä tapahtuu. Sääntöjen mukaan se raportoi toiminnastaan neuvostolle, mutta ei siis ole sille vastuussa.

Säännöissä väitetään, että sihteeristö on vain ”tekninen” elin, mutta sen koskematon asema ja laajat tehtävät todistavat muuta. Miksi tekninen elin koostuisi järjestöistä eikä teknisiä kykyjä omaavista yksilöistä – ja vieläpä järjestöistä, jotka kaikki ovat myös kansainvälisen neuvoston jäsenjärjestöjä?

Sitä paitsi MSF:llä on Sao Paulossa toimisto, joka huolehtii ”teknisistä”, käytännön asioista.

Sääntöjen mukaan neuvosto ”keskustelee” sihteeristön ”kansainvälistämisprosessin” jatkamisesta. Sääntöihin ei kuitenkaan ole tullut sitä koskevia muutoksia. Mutta kansainvälisen neuvoston raporteissa alettiin vuoden 2004 alussa käyttää sihteeristöstä nimeä ”kansainvälinen sihteeristö” ja liittää sen yhteyteen ikään kuin selitykseksi sanat ”(Brasilia-Intia)”. Ilmeisesti sihteeristö oli itse laajentanut itseään intialaisilla järjestöillä. Kansainvälisen neuvoston keväällä 2005 Hollannissa pidetyn kokouksen raportissa mainitaan, että sihteeristöön kuuluu kahdeksan brasilialaisen järjestön lisäksi ”monia muita” intialaisia järjestöjä. Sen tarkemmin sihteeristön uutta koostumusta ei mainita missään. Kokouksessa tehtiin ehdotus sihteeristön laajentamisesta, mutta sen käsittely siirrettiin seuraavaan kokoukseen. Seuraavassa kansainvälisen neuvoston kokouksessa Barcelonassa kesällä 2005 asiasta keskusteltiin, mutta mitään päätöksiä ei tehty. Sen jälkeen asiaa ei ainakaan kokousraporttien mukaan ole käsitelty kansainvälisessä neuvostossa.

Koska sihteeristö ei toiminnassaan noudata mitään demokraattisia pelisääntöjä, toteutuneen laajentamisen tuloksena MSF:n todelliset vallankäyttäjät vain kätkeytyivät syvemmälle kulisseihin, aivan samalla tavalla kuin käy kansainvälisen neuvoston laajentuessa.

Päätökset ”MSF:n strategioiden formuloinnista” tehdään kansainvälisessä neuvostossa muodollisesti yksimielisesti. Mutta on ilmeistä, että sihteeristön ympärille muodostunut sisäpiiri huolehtii neuvoston kokousten valmistelusta. Se määrää, ”mikä on työjärjestys, mitä MSF:n kokonaistilanteesta tehdään tiettäväksi paikalla oleville ja mistä kansainvälisen neuvoston sallitaan keskustella”, kuten Albert omien kokemustensa perusteella kuvaili.

Sihteeristön tehtävä ”teknisenä elimenä” on helpottaa ”MSF-prosessia”. Termi toistuu säännöissä monta kertaa, mutta kertaakaan sitä ei määritellä. Sihteeristön ympärille muodostunut vallan keskus luultavasti taivuttelee neuvoston tahtoonsa ja muodollisen konsensuksen kannalle vetoamalla välttämättömyyteen jatkaa ”MSF-prosessia”.

MSF:n tapahtumia organisoivat järjestelytoimikunnat

MSF:n tapahtumien valmisteluista vastaavien organisoivien komiteoiden valinnasta ei tietääksemme ole olemassa mitään virallisesti hyväksyttyjä sääntöjä. Oletettavasti komiteat valitaan niiden järjestöjen edustajista, jotka aikovat kyseisessä tapahtumassa järjestää omaa toimintaa, ja päätökset tehdään konsensuksen pohjalta.

Kansalliset organisoivat komiteat toimivat ”organisoijina ja toimeenpanijoina yhteistyössä neuvoston kanssa.” Neuvosto – tai sen todellinen vallan keskus – formuloi strategian, kansalliset komiteat toteuttavat sen. Hierarkia on yksiselitteinen, vallankäyttö yksisuuntaista.


3. MSF:n peruskirja hyväksyttiin epädemokraattisesti

Peruskirja laadittiin ja hyväksyttiin vuonna 2001 Porto Alegressa pidetyn ensimmäisen MSF:n jälkeen.

Organisoiva komitea kertoi ensimmäisen MSF:n lopussa ilmoitusasiana aikovansa laatia MSF:lle peruskirjan – samalla kun se ilmoitti aikovansa koota kansainvälisen neuvoston. Se hyväksyi peruskirjan 9.4.2001. Kahden kuukauden kuluttua sen hyväksyi juuri koottu MSF:n kansainvälinen neuvosto ”muutoksin” ensimmäisessä kokouksessaan kolmipäiväisen tapaamisensa toisena päivänä.

Peruskirja hyväksyttiin siis lopullisessa muodossaan hyvin suppeassa piirissä ja hyvin nopeasti, jos tehtävän vaativuus ja merkitys otetaan huomioon.

On ymmärrettävää, että MSF perustettiin suppeassa piirissä: jonkun oli otettava aloite. Mutta mikään ei puolusta sitä, että myös MSF:n peruskirja hyväksyttiin suppeassa piirissä ja hyvin lyhyen käsittelyn jälkeen – ja muodossa joka sementoi tuon suppean piirin vallan MSF:ssä.

Mikään ei olisi estänyt demokraattisen keskustelun käynnistämistä peruskirjasta. Ensimmäinen MSF kyettiin viemään menestyksellisesti läpi ilman peruskirjaa.

Organisoivaan komiteaan kuuluvien kahdeksan brasilialaisen kansalaisjärjestön lisäksi peruskirjan sisältöön ovat voineet vaikuttaa vain sen valitseman ensimmäisen kansainvälisen neuvoston jäsenjärjestöt. Ne ovat uskoaksemme nyt pienessä vähemmistössä jopa kansainvälisessä neuvostossakin.

MSF:n perustajat ansaitsevat kaiken kunnian aloitteestaan ja sen toteuttamisesta. Epädemokraattisin keinoin ylläpidetty, pysyvästi eriarvoinen asema muihin verrattuna ei ole sovelias kunnianosoitus.


4. MSF:llä ei ole demokraattisia menettelytapoja, jotka mahdollistaisivat sen ohjelmallisten asiakirjojen – peruskirjan ja kansainvälisen neuvoston sääntöjen – muuttamisen

MSF:n peruskirjan oma näkemys MSF:stä jatkuvasti kehittyvänä ”pysyvänä prosessina” ja sitä ympäröivästä muuttuvasta maailmasta edellyttää mahdollisuutta muuttaa MSF:n peruskirjaa ja sääntöjä.

MSF:n osanottajilta mahdollisuus vaikuttaa peruskirjaan on kuitenkin estetty.

MSF:n peruskirjassa ei mainita mahdollisuutta peruskirjan muuttamiseen tai edes sitä, miten MSF:ssä olisi mahdollista käynnistää keskustelu sen muuttamistarpeesta. Kansainvälisen neuvoston vuonna 2001 hyväksymässä päätöslauselmassa ja sen vuonna 2003 hyväksymissä säännöissä ei myöskään ole määritelty menettelytapoja siitä, miten käynnistää neuvostossa keskustelua peruskirjan tai sääntöjen muuttamisesta.

Kansainvälinen neuvosto on nyt ainoa MSF:n elin, jossa voidaan edes yrittää ottaa esiin kysymys peruskirjan tai neuvoston sääntöjen alistamisesta demokraattiseen keskusteluun. Mutta se vaatii neuvoston yksimielisen päätöksen. Ja kun jokaisen neuvoston jäseneksi pyrkivän järjestön on ilmoitettava neuvostolle kirjallisesti, että se hyväksyy peruskirjan, ja kun neuvostoon kuuluvat myös ne kahdeksan brasilialaisjärjestöä, jotka peruskirjan alun perin laativat, sen muuttaminen on estetty tehokkaasti etukäteen.

Juuri puuttuvaan yksimielisyyteen, konsensukseen, kaatui ehdotus peruskirjan mahdollisesta muuttamisesta kevään 2008 strategiaseminaarissa, kuten seminaarin loppuyhteenvedossa todetaan.

Lopputulosta ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua demokratian voitoksi.


5. MSF ei ole järjestänyt pysyvää demokraattista väittelyä – edes MSF:stä

MSF:n piirissä ei ole syntynyt pysyvää aatteellista keskustelua, ”demokraattista väittelyä”, jonka peruskirja määritteli MSF:n päätavoitteeksi.

Globaali ”demokraattinen väittely” ”pysyvänä prosessina” vaatisi toteutuakseen kaikille MSF:n osanottajille avoimen internetfoorumin. Tavoite globaalin sivistyneen keskustelun järjestämisestä internetissä on haastava, joten epäonnistuminen siinä ei olisi kovinkaan suuri yllätys.

Yllätys on sen sijaan se, ettei MSF ole yrittänytkään tuollaista internetfoorumia perustaa. Sitäkin käsittämättömämpää on, ettei MSF:n piirissä ole yritetty käynnistää kaikille MSF:n osanottajille internetkeskustelua edes MSF:stä, ennen kaikkea sen peruskirjasta. Se olisi ollut välttämätöntä, koska peruskirja hyväksyttiin alun perin hyvin pienessä piirissä ja hyvin nopeasti, mikä näkyy peruskirjan keskenään ristiriitaisista ja monitulkintaisista muotoiluista.

MSF:llä on viralliset internet-sivut, mutta niille ei ole järjestetty mahdollisuutta tuollaiseen keskusteluun.

Peruskirjassa MSF lupaa levittää MSF:n tapaamisiin osallistuvien järjestöjen ”päätöksiä” ”verkostojensa” kautta. Tuo lupaus on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi – ainakaan MSF:n sivustolla ei päätöksiä ole julkaistu. Byrokraattinen päätöslauselmien julkaiseminen olisikin ollut liian hätkähdyttävä muistutus todellisen MSF:ää koskevan demokraattisen keskustelun puuttumisesta.

Kansainvälisen neuvoston sääntöjen mukaan sihteeristö huolehtii siitä, että neuvoston jäsenet voivat käydä internet-keskusteluja keskenään. Keskustelut on kuitenkin suljettu ulkopuolisilta. Paradoksaalista kyllä, salaamisella halutaan taata – ”läpinäkyvyyden maksimaalinen taso” koskien informaatiota MSF-prosessissa kehitetystä toiminnasta.

Kansainvälisen neuvoston kokouksia on referoitu MSF:n sivustolla. Se on varmasti paikallaan. Mutta referoinnit ovat kokousselostuksia, (välttämätöntä) byrokratiaa, eikä niitä ole laadittu laajemman keskustelun herättämiseksi, stimuloimiseksi tai jäsentämiseksi. Sama koskee joidenkin kansainvälisen neuvoston jäsenjärjestöjen edustajien esimerkiksi Helsingin yliopiston piirissä toimivan NIGD:n sivustoilla julkaisemia selostuksia neuvoston tapaamisista.

Keväällä 2008 kansainvälinen neuvosto järjesti strategiaseminaarin kokouksessaan Nigeriassa, Abujassa. Kaikki halukkaat saivat etukäteen osallistua siihen. MSF:n sivustolla julkaistiin yli sata kannanottoa. Neuvosto ei kuitenkaan omissa keskusteluissaan käsitellyt niitä. Se jakautui seminaarissa viiteen ryhmään, jotka kaikki käsittelivät samoja viittä teemaa. Seminaari oli kiitettävä yritys käydä keskustelua, mutta ei johtanut mihinkään. Loppuyhteenvedossa neuvosto totesi, että keskustelua jatketaan – neuvoston sisällä. Kaikki kiinnostuneet saivat sentään mahdollisuuden tutustua seminaarin aineistoon.

MSF:n vallankäyttäjät haluavat ilmiselvästi pitää MSF:n strategioiden formuloinnin – ja jopa keskustelun siitä – tiukasti omissa käsissään.

MSF:n vallankäyttäjien epädemokraattista henkeä kuvaa peruskirjan kohta, jonka mukaan MSF ”vastustaa kaikkia – – reduktionistisia näkemyksiä taloudesta, kehityksestä ja historiasta”. Kyseisessä kohdassa ”reduktionismi” rinnastetaan ”totalitarismiin” ilman mitään perusteluja.

Peruskirjassa tai missään muissakaan MSF:n virallisissa asiakirjoissa ei ole kerrottu, kuka päättää siitä, mitkä näkemykset ovat ”reduktionistisia”. Kertomatta jää sekin, miksi MSF tuollaisia näkemyksiä vastustaa – tai miten se niitä vastustaa. Jos esimerkiksi reduktionistinen näkemys historiasta jotenkin edesauttaa ylikansallisten suuryritysten ajamaa globalisaatioprosessia, eikö sitä vastaan pitäisi käydä ”demokraattisen väittelyn” eikä mielivaltaisen leimaamisen keinoin?

LÄHTEET:

(1) Michael Albert, Fifth International?!, Znet 21.1.2010, http://www.zcommunications.org/fifth-international-by-michael-albert.

(2) IC – Nature, responsibilities, composition and functioning, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=4_2_2_1&cd_language=2.

(3) Rules for the operation of the World Social Forum International Council, http://www.forumsocialmundial.org.br/dinamic.php?pagina=ci_regras_miami_ing. MSF:n ”säännöt” eivät ole säännöt sivistysvaltioiden yhdistyslakien tarkoittamassa mielessä, vaan joukko erilaisia, osin välittömiä toimintaohjeita.

(4) Report on WSF International Council Meeting, Montreal – Canada, October 06th to 08th 2009 / 6.3. Report of Strategy Commission, s. 9, http://www.forumsocialmundial.org.br/download/Report_IC_Montreal_2009_EN.pdf.

(5) Michael Albert, Remembering tomorrow: from SDS to life after capitalism, Seven Stories Press, 2006, s. 422; ks. http://books.google.com/books?id=x3ertj1IcaAC&printsec=frontcover&dq=Michael+Albert&hl=fi&ei=EJ0sTauHJ8afOuexgOEK&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=4&ved=0CDIQ6AEwAw#v=onepage&q&f=false

(6) Giuseppe Caruso, Preliminary Notes on the WSF 2011, http://www.forumsocialmundial.org.br/noticias_01.php?cd_news=3022&cd_language=2.

(7) Ks. Francisco Whitaker, “World Social Forum, origins and aims”, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=2&cd_language=2.

(8) Closing ceremony, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=14_1_5&cd_language=2; Teivo Teivainen, “The World Social Forum: Arena or Actor?”, Jai Sen, Anita Anand, Arturo Escobar, Peter Waterman (ed.), The World Social Forum: challenging empires, Viveka, 2004, s. 123; ks. http://www.choike.org/documentos/wsf_s303_teivainen.pdf.

(9) The WSF International Council was held in Mumbai, India January 15, 22 and 23, 2004, http://forumsocialmundial.org.br/dinamic.php?pagina=ci_reuniao_india_ing.

(10) Resolutions from International Council meeting held in Utrecht, Netherlands, from March 21 to April 2,2005, International Council documents, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=3_2_2&cd_language=2.

(11) Resolution from International Council meeting held in Barcelona, Spain, from June 20 to 22, 2005, http://www.forumsocialmundial.org.br/downloads/relat_ci_bcn2005_ing_mix.pdf.

(12) Closing ceremony, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=14_1_5&cd_language=2.

(13) Outcome of the Strategy Debate, http://www.forumsocialmundial.org.br/noticias_textos.php?cd_news=695.

(14) International Council documents, http://www.forumsocialmundial.org.br/main.php?id_menu=3_2_2&cd_language=2.

(15) Network Institute for Global Democratization, http://nigdwp.kaapeli.fi/?p=36.
Outcome of the Strategy Debate, http://www.forumsocialmundial.org.br/noticias_textos.php?cd_news=695.

(16) Strategy Seminair during the IC Meeting in Abuja, http://www.forumsocialmundial.org.br/dinamic.php?pagina=strategy_debate_en.



0 Hyvää keskustelukulttuuria | 0 Omaperäistä | 0 Aivan eri mieltä | 0 Samaa mieltä | 0 Osittain samaa mieltä
Kommentoi
Lue kommentteja

Lisää kommentteja [0] Kommentoi tätä