icon
Uusi kirjoitus

Mitä tulee Facebookin jälkeen?

Käsittelemme Facebookia ilmiönä, sen kriisiä ja siitä käytävää ajankohtaista keskustelua sekä Facebookin seuraajaa/ seuraajia yhteiskuntafilosofiselta kannalta: mitä uutta syntyy väistämättä alkavalla aikakaudella? Mikä on aikakauden olemus?

06.04.2018

Arkistossa

Facebookin kriisistä ja sen syistä

Uutiset |
Tunnisteet

Johdanto: aikakauden olemus

Facebookin kasvavien ongelmien jälkeen kysytään yhä useammin – ja perustellummin: Mistä tulee Facebookille kilpailija? Mitä tulee Facebookin jälkeen?

Vastausta haetaan yleensä infrastruktuuriin liittyvistä teknisistä keksinnöistä. Se on mielestämme aivan virheellistä.

Mitä Facebookin jälkeen? – Kysymykseen on vastattava historianfilosofian ja yhteiskuntateorian pohjalta. Mahdolliset uudet tekniset ratkaisut riippuvat nekin historianfilosofisista ja yhteiskuntateoreettisista näkemyksistä aiheeseen. Ideat ratkaisevat ja määräävät toteutusta.

Aivan ensimmäiseksi on kysyttävä: Mitä aikakautta elämme? Mikä on tämän aikakauden verkostoitumismalli? Onko sellaista?

Aikakauden olemus voidaan mielestämme kiteyttää näin: ihmiskunta yhtenäistyy. Se tapahtuu joko siten, että ihmiskunta tuhoaa itsensä (esimerkiksi sivuuttamalla ympäristökatastrofien uhan), tai siten, että ihmiskunta organisoituu opiskelemaan historiaansa, taipumustaan itsetuhoon.

Näin ollen ihmiskunnan ainoa eloonjäämisoppi on tieto ihmisestä.

Perusopetus ihmiskunnan historiasta: on keskusteltava sivistyneesti siitä, mikä on ihmiskunnan historian perusopetus. Jokaiselle lajimme jäsenelle on taattava mahdollisuus osallistua siihen. Siinä on myös universaalietiikan ydin. Vain siten voi verkostoituminen käsityksemme mukaan tapahtua eettisesti.

Globaaliyhteiskunta voi muodostua vain tuollaisen keskustelun – siis lajihistorian perusopetusten – varaan. Sen keskeinen osa, globaali kansalaisyhteiskunta, on demokraattinen yhteisrintama ja se koostuu niistä valistuneista ja vastuuntuntoisista kansalaisista eri maissa, jotka tuohon keskusteluun ryhtyvät.


Facebookin ensimmäinen kehitysvaihe oli suuri menestys

On olemassa kaksi Facebookia. Ensimmäinen on se, jonka Mark Zuckerberg käynnisti vuonna 2004. Zuckerberg kuvasi tuota Facebookin kehitysvaihetta Manifestissaan viime vuoden alussa näin: “Kuluneen vuosikymmenen Facebook on keskittynyt yhdistämään ystäviä ja perheitä.”

Ensimmäinen Facebook on mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu, ystävien, tuttavien, sukulaisten, harrastuspiirien jne. yhteydenpitoalusta. Sellaisena Facebook on ollut suuri menestys ja sen vaikutus käyttäjiensä elämään pääosin positiivinen.

Toinen kehitysvaihe on Facebook, jota käytetään yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä. Tuota Facebookin toista kehitysvaihetta Zuckerberg kuvasi Manifestissaan näin: “Tällaisina aikoina tärkein, mitä me Facebookissa voimme tehdä, on kehittää sosiaalista infrastruktuuria, joka antaa ihmisille vallan rakentaa meidän kaikkien hyväksi toimivaa globaalia yhteisöä.”

Tavoite on oikein asetettu.

Facebook onkin alkanut luonnonlainomaisella väistämättömyydellä kehittyä tuohon suuntaan. On Zuckerbergin ansio, että hän huomasi sen ja otti julkilausutuksi tehtäväkseen yrittää tehdä Facebookista aikakauden vaatimuksia vastaavan sosiaalisen median.

Joissakin yksittäisissä suhteissa Facebook on tässäkin saavuttanut menestystä. Facebookin avulla on kyetty torjumaan yksinäisyyttä, ehkäisemään itsemurhia, auttamaan pakolaisia, etsimään kadonneita lapsia, keräämään apua kriisialueille jne.


Facebookin toinen kehitysvaihe tulee epäonnistumaan

Mitä enemmän Facebookia kehitetään tuohon suuntaan, sitä pahemmin se epäonnistuu. Itse asiassa Facebook on käytännössä jo joutunut perääntymään tuosta tavoitteesta.

Tammikuussa 2018 Zuckerberg kirjoitti Facebook-päivityksessään, että vastedes käyttäjä näkee ”vähemmän julkista sisältöä, kuten postauksia yrityksiltä, tuotemerkeiltä ja mediasta” ja ”enemmän ystäviltäsi, perheeltä ja ryhmiltä”.

Perääntyminen on ymmärrettävää: Facebook ei kelpaa alustaksi aikakauden vaatimalle eettiselle verkostoitumiselle.

1. Zuckerbergin historianfilosofiset ja yhteiskuntateoreettiset näkemykset ovat riittämättömiä.

Zuckerberg esittää Manifestissaan oman näkemyksensä historiaan ja tähän aikakauteen: ”Historia on tarinaa siitä, miten olemme oppineet liittymään yhteen yhä suuremmin joukoin”. ”Tänään olemme lähellä ottaa uuden askeleen. Suurimmat haasteemme ovat globaaleja – –. Edistys vaatii nyt, ettei ihmiskunta liity yhteen vain kaupunkeina ja kansakuntina, vaan globaalina yhteisönä.”

Manifestin mukaan Facebookin tehtävä tässä tilanteessa on ”kehittää sosiaalista infrastruktuuria, joka antaa ihmisille vallan rakentaa meidän kaikkien hyväksi toimivaa globaalia yhteisöä”.

Ihmiskunnan historia osoittaa, että ihmiset voivat ”liittyä yhteen”, ”verkostoitua”, paitsi hyvien niin myös tuhoisien tavoitteiden saavuttamiseksi. Räikein esimerkki on Hitlerin Saksa. Mitä tuhoisammat tavoitteet, sitä tuhoisampaa on se, mitä ”suuremmin joukoin” liitymme yhteen.

Ja Facebookin rakentama infrastruktuuri on antanut ihmisille vallan rakentaa myös meidän kaikkien vahingoksi toimivia yhteisöjä. Tuore esimerkki on Myanmarin rohingya-väestöön kohdistunut vihakampanja Facebookissa.

Lisäksi ”globaali yhteisö” jää Zuckerbergilta määrittelemättä. On vaikea välttyä vaikutelmalta, että hän tarkoittaa sillä yksinkertaisesti Facebookin käyttäjiä.

Zuckerbergin näkemykset ovat rajoittuneita, koska hän ei näe Facebookin rajoituksia.

Zuckerberg kirjoittaa Manifestissaan: “Kuluneen vuosikymmenen Facebook on keskittynyt yhdistämään ystäviä ja perheitä. Tuolla perustalla, seuraava huomiomme kohde on kehittää sosiaalista infrastruktuuria yhteisöä varten – –.” (Alleviivaus meidän)

Eettinen verkostoituminen ei ole suoranaista jatkoa ”ystävien ja perheiden yhdistämiselle” eikä perustu sille.

2. Facebook ei kelpaa sivistyneen väittelyn alustaksi.

Eettinen verkostoituminen voi perustua vain sivistyneeseen maailmankatsomukselliseen väittelyyn ihmiskunnan historian perusopetuksista. Eettisen verkostoitumisen alustan on oltava nimenomaan väittelyalusta.

Mikä on maailmankatsomuksellisten väittelynaiheiden luonne?

Ensinnäkin: Ne ovat monesti ristiriitaisia eikä niissä ole olemassa yhtä yksiselitteistä ”totuutta”. Totuus on – Hegelin sanoin – ”kokonaisuudessa”.

Väittelijöiden on hyväksyttävä väittelynaiheiden luonne – eli paitsi sallittava niin myös otettava itse esiin eriäviä näkemyksiä.

Kun kysymys on maailmankatsomuksellisista väittelynaiheista, ei voida lähteä siitä, että ”totuudesta” päättäisivät ”puolueettomat asiantuntijat” (se olisi edustuksellisen demokratian vastainen näkemys) saati algoritmit.

Toiseksi: Ne herättävät voimakkaita, jopa irrationaalisia intohimoja.

Professori John Naughton kuvasi vuosi sitten osuvasti ongelmia, joita aiheutuu siitä, että Facebookia käyttää yli puolet maapallon verkon käyttäjistä: ”Oli siksi väistämätöntä, että siitä tulisi myös ihmisluonnon peili – ja että ihmiset eivät käyttäisi sitä vain hyviin tarkoituksiin, vaan myös pahoihin. Ja niin he ovat tehneetkin.”

”Ihmisluonnon” vuoksi keskustelijoiden on sitouduttava sivistyneeseen keskustelukulttuuriin.

Keskustelun on oltava pääasiassa itseohjautuvaa, mutta keskusteluista on suljettava pois demagogit, jotka eivät sivistyneeseen väittelyyn kykene. Valvonta mahdollisten ylilyöntien varalta kuuluu mielestämme lähinnä yliopistojen edustajille. Tällöin kysymys on nimenomaan keskustelukulttuurin vaalimisesta, ei mielipiteiden oikeellisuuden arvioimisesta.

”Ihmisluonnon” vuoksi pelkkä sitoutuminen sivistyneeseen keskusteluun ei riitä. Esimerkillisestä keskustelukulttuurista on palkittava paitsi kiitoksin niin myös aineellisesti.

Facebookin infrastruktuurissa ei mainittuja piirteitä ole otettu riittävällä tavalla huomioon.

Facebookin alustalla ei ole mahdollista järjestää väittelyä, jossa erilaiset eriävät mielipiteet esiintyvät rinnakkain.

Väittelyn asiallisuutta on mahdotonta valvoa algoritmeilla ja mekaanisten sääntöjen pohjalta kuin liukuhihnalla toimivien moderaattorien avulla. Toisaalta ilman valvontaa demagogia, valeuutiset ja vihapuhe pääsevät väistämättä voitolle missä tahansa maailmankatsomuksellisia kysymyksiä koskevassa keskustelussa.

Zuckerberg käytännössä myönsi sen äskeisellä ehdotuksellaan, jonka mukaan Facebookin toimintaa valvomaan koottaisiin riippumaton ”korkein oikeus” yhtiön ulkopuolisista ihmisistä. Ehdotus ratkaisisi joitakin Facebookin ongelmia, mm. antaisi mahdollisuuden valittaa perusteettomasta Facebookista sulkemisesta. Ehkä se karsisi myös räikeimmän vihapuheen.

Mutta se toisi myös lisää ongelmia. ”Korkeimman oikeuden” tehtävä olisi ratkaista ”mikä on hyväksyttävää puhetta yhteisössä, joka heijastaa kaikkialla maailmassa olevien ihmisten sosiaalisia normeja ja arvoja”. – Onko tarkoituksena karsia mahtikäskyllä kaikki epäsovinnaiset mielipiteet? Ihmiskunnan historiasta tiedetään, että tärkeät uutta luovat näkemykset ovat monesti syntyessään pienessä vähemmistössä ja herättävät suuren enemmistön piirissä voimakastakin paheksuntaa. Haluaako Zuckerberg kieltää Facebookista ”toisinajattelun”?

Eettisen verkostoitumisen pitäisi opettaa ihmisiä suvaitsemaan ja parhaassa tapauksessa ymmärtämään eri mieltä olevia. Facebook näyttää pyrkivän päinvastaiseen.

3. Aikakauden vaatimuksia vastaava sosiaalinen media on (uudentyyppinen) uutismedia.

Maailmankatsomukselliset kiistat, kiistat yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, oikeasta ja väärästä yhteiskunnassa, liittyvät viime kädessä (kotimaiseen tai kansainväliseen) politiikkaan.

Manifestissaan Zuckerberg halusi Facebookin avulla edistää ”suoraa dialogia” ”ihmisten ja valittujen johtajiemme välillä”. Mitä muuta se voisi olla kuin sitä, että kansalaiset haastavat päättäjiä väittelyyn heidän päätöstensä perusteista ihmiskuntaa uhkaavan itsetuhon edessä?

Päättäjien toimintaa näkyy ajankohtaisissa uutisissa. Eettisen verkostoitumisen perustana oleva väittelyfoorumi on siksi olennaisesti kansalaisten uutismedia.

Facebook on osoittautunut kyvyttömäksi toimimaan uutismediana. Sen osoittaa jo se, miten Zuckerberg pitkään kielsi ylipäänsä Facebookin olevan mediayhtiö ja siten vastuussa sisällöstään.

Facebook on algoritmeillaan luonut suodatinkuplia, jotka estävät ihmisten mahdollisuuksia saada monipuolista tietoa. Jopa EU:n kilpailukomissaari Margarethe Vestager on kiinnittänyt huomiota ongelmaan. Hän on arvostellut mm. Facebookia siitä, miten sen ”poliittiset ja ideologiset suodatinkuplat” ”tuhoavat merkityksellisen debatin” ja miten kohdennetut (poliittiset) mainokset yksityistävät poliitikoiden vaalikampanjat median, muiden puolueiden ja suuren yleisön ulottumattomiin.

Mikä pahempaa, Facebookia on kyetty käyttämään jopa Facebook-käyttäjien poliittisten mielipiteiden manipulointiin, kuten Cambridge Analytica -skandaali osoitti.

4. Ei ole oikein, että Facebook rahastaa käyttäjiensä sisällöntuotannolla ja heidän yksityisillä tiedoillaan.

Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus omiin henkilökohtaisiin tietoihinsa. Jos hän haluaa niitä myytävän, hänelle on maksettava siitä.

Sisällöntuottajan pitäisi saada valtaosa tuottamansa sisällön tuomista mainos- ja muista tuloista.

Myös periaate aineellisten palkkioiden maksamisesta esimerkillisestä väittelykulttuurista edellyttää, että käyttäjät saavat pääosan sisällöntuotantonsa tuloista.

5. Ihmisoikeuksien toteutuminen ei voi olla yksityisen monopoliyrityksen vastuulla.

Puhuessaan YK:lle syyskuussa 2015 Zuckerberg totesi, että ”pääsyn internetiin pitäisi olla perustava ihmisoikeus, kuten terveydenhoito tai vesi.”

Näkemys on oikeansuuntainen: pääsystä internetiin on todellakin tulossa ihmisoikeus.

”Pääsy internetiin” on todellinen oikeus vain, kun internetin käyttäjä voi vapaasti valita sivustot, joilla hän käy. Tämä koskee erityisesti suosituimpia sivustoja, kuten Facebookia.

Facebookin suosio on tuonut sille monopoliaseman ”ystävien ja sukulaisten” yhteydenpidossa pääasiassa sen omista ansioista – käyttökelpoisista teknisistä ratkaisuista – johtuen. Mutta ei kokonaan: yhteydenpito verkossa on mahdollista vain, jos on siellä, missä kaikki muutkin ovat.

Ihmisoikeuden toteutuminen ei saisi olla kiinni yksityisen yhtiön, vieläpä monopoliasemassa olevan yhtiön, päätöksistä. Ei, vaikka yritys pyrkisi toimimaan läpinäkyvästi ja tasapuolisesti. Facebook ei ole siinä onnistunut: esimerkkejä käyttäjien mielivaltaisesta sulkemisesta Facebookista löytyy lukuisia.

Pääsy internetiin ihmisoikeutena ei voi toteutua niin kauan, kuin kuka tahansa – erityisesti jokainen, joka ottaa esille jonkin tärkeän yhteiskunnallisen ongelman – voi joutua verkossa vainon kohteeksi. Vihapuhe ei ole ihmisoikeus vaan ihmisoikeusloukkaus. Facebook on yksi yleisimpiä tuollaisten ihmisoikeusloukkausten välineistä.

Uskoaksemme internetiin pääsy ihmisoikeutena voi toteutua vasta, kun verkostoitumisen perustana on eettisyys edellä mainitussa merkityksessä ja se tapahtuu tavalla tai toisella globaalisti YK:n alaisuudessa. Vasta silloin toteutuu mahdollisuus olla globaalisti siellä missä kaikki muutkin ovat.

Mitä tulee Facebookin jälkeen? Kysymys kuuluu pikemminkin: mitä tulee Facebookin toisen vaiheen jälkeen? – Sen jälkeen tulee ihmiskunnan historian perusopetuksiin perustuva sivistynyt keskustelu siitä, mitä Facebookin jälkeen.

Ja eettisen verkostoitumisen pohjalta on mahdollista myös ”ystävien ja perheiden” sosiaalinen verkostoituminen – mutta päinvastainen ei ole mahdollista, kuten Facebookin esimerkki osoittaa.

LÄHTEET:

(1) facebook.com/notes/mark-zuckerberg/building-global-community/10154544292806634/

(2)
Mark Zuckerbergin Facebook-päivitys 12.1.2018


(3) Libby Hogan, Michael Safi, ”Revealed: Facebook hate speech exploded in Myanmar during Rohingya crisis”, The Guardian 3.4.2018

(4) John Naughton, ”Move fast, Zuckerberg, or hate will kill Facebook”, The Guardian 28.5.2017

(5) Ezra Klein, ”Mark Zuckerberg on Facebook’s hardest year, and what comes next”, Vox 2.4.2018

(6) Giulia Segreti, ”Facebook CEO says group will not become a media company”, Reuters 29.8.2016

(7) Leonid Bershidsky, ”Democracy Never Faced a Threat Like Facebook”, Bloomberg 8.6.2017

(8) Jessi Hempel, ”Zuckerberg to the UN: The Internet belongs to everyone”, Wired 28.9.2015

(9) Ks. esim. http://facebookistan.org/

ARTIKKELIKUVA:

By Maurizio Pesce from Milan, Italia - Mark Zuckerberg on stage at Facebook's F8 Conference, CC BY 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=51057912


0 Hyvää keskustelukulttuuria | 0 Omaperäistä | 0 Aivan eri mieltä | 0 Samaa mieltä | 0 Osittain samaa mieltä
Kommentoi
Lue kommentteja

Lisää kommentteja [0] Kommentoi tätä